Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
154
ja olisin tyytyväinen. Minä sekä kyntäisin että
kylväisin, sillä minä pidän työstä.»
Ja hän oli katsonut Marianneen rehellisillä
silmillään, ja Marianne tiesi, että hän puhui totta,
ja että hän oli luotettava mies. Hän meni siis
Adrianin kanssa kihloihin, parhaastaan
päästäkseen vaan pois kotoa, mutta senkin vuoksi, että
hän oli aina pitänyt paljon hänestä.
Mutta koskaan hän ei ole unhoittava kuukautta,
joka seurasi sitä elokuun iltaa, jolloin hänen
kihlauksensa julkaistiin, tuota mieletöntä aikaa.
Parooni Adrian tuli päivä päivältä yhä
suruisemmaksi ja hiljaisemmaksi. Hän kävi tosin
Björnessä varsin usein, joskus monta kertaa päivässä,
mutta Marianne huomasi hyvin, kuinka
alakuloinen hän oli. Muiden kanssa hän toki vielä
laski leikkiä, mutta hänen seurassaan hän oli aivan
mahdoton: hiljaisuutta ja kuivuutta koko mies.
Marianne arvasi kyllä, miten hänen laitansa oli:
ei ollutkaan niin helppoa kuin parooni luuli naida
ruma nainen. Marianne oli nyt tullut Adrianille
vastenmieliseksi. Fi kukaan tiennyt paremmin kuin
Marianne itse, miten ruma hän oli. Hän oli kyllä
näyttänyt Adrianille, ettei hän halunnut suinkaan
hyväilyjä eikä rakkaudenosoituksia, mutta Adriania
kiusasi sittenkin ajatella häntä vaimonaan, ja hänen
olonsa tuli päivä päivältä pahemmaksi. Miksi pa–
rooni siis sieti tätä tuskittelua? Miksi hän ei
purkanut kihlausta? Marianne oli antanut kyllin selviä
viittauksia. Itse ei Marianne voinut sille mitään.
Hänen isänsä oli aivan lyhyesti sanonut hänelle,
ettei hänen maineensa kärsi enää lisää kihlaus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
