Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
159
joitetuksi kirjettä; hänen vaimonsa täytyi se tehdä.
Hän ei määrännyt missään asiassa ominpäin, vaan
kysyi vaimoltansa neuvoa kaikessa ja teki niinkuin
äiti tahtoi. Ja hän oli aina lauhkea ja ystävällinen.
Hän huomasi itsekin muutoksensa ja sen, että
hänen vaimonsa oli onnellinen. »Hänen on nyt hyvä
olla», sanoi hän eräänä päivänä Mariannelle ja osoitti
Gustafva rouvaa.
»Oi, rakas Melchior», huudahti rouva.
»Tiedäthän, että toivoisin mieluummin, että sinä vaan
tulisit terveeksi.»
Ja sitä hän toivoikin. Hänen riemunsa oli
kertoa suuresta tehtaanpatruunasta, millainen hän
oli voimainsa päivinä. Hän kertoi, miten hän
kesti humussa ja jyryssä yhtä hyvin kuin mikä
Ekebyn kavaljeeri tahansa, kuinka hän teki
afäärejä ja voitti paljon rahaa, juuri silloin, kun hän,
Gustafva, pelkäsi hänen toimittavan heidät
maantielle hurjuudellaan. Mutta Marianne tiesi, että
äiti oli onnellinen valituksestaan huolimatta. Olla
kaikki miehelle, se riitti hänelle. He näyttivät
molemmat vanhoilta, ennen aikojaan murtuneilta.
Marianne luuli tietävänsä jo, miten heidän
elämänsä oli jatkuva. Isä tulee vähitellen yhä
heikommaksi, halvaus tapaa taas ja tekee hänet yhä
avuttomammaksi, ja äiti vaalii häntä, kunnes
kuolema heidät eroittaa. Mutta loppuhan voi olla vielä
hyvin kaukainen. Custafva rouva saa pitää
rauhaista onneaan vielä jonkin aikaa. Niin se varmaan
käy, ajatteli Marianne. Elämä oli äidille velkaa.
Hänen oma olonsakin oli tullut paremmaksi.
Ei pakottanut nyt enää tuskastuttava epätoivo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
