Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
158
»Kavahda itseäsi, Marianne. Minusta tuntuu
nyt melkein siltä kuin olisi isä ollut oikeassa
jättäessään sinut oven taakse viime talvena. $aat
nähdä, että sinua kohtaa tästä rangaistus. Sinä
saat oppia sietämään vihaamatta ja kärsimään
kostamatta.»
»Oi äiti, minä olen niin onneton.»
Ja kohta silloin tuli käänne. He kuulivat
eteisestä raskaan kumahduksen, niinkuin mikä olisi
kaatunut.
He eivät saaneet koskaan tietää, oliko
Melchior Sinclaire seissut eteisen portailla kuunnellen
avonaisen salinoven kautta Mariannen sanoja, vai
oliko ainoastaan ruumiinponnistus syynä
halvauskohtaukseen. Kun he tulivat ulos, makasi hän
eteisessä pyörryksissä. Syytä eivät he rohjenneet
koskaan häneltä kysyä. Itse hän ei mitenkään
antanut huomata kuulleensa mitään. Marianne ei
tohtinut täydellisesti ajatella, että oli
tahtomattaan kostanut. Mutta nähdessään isän makaavan
noilla samoilla portailla, joilla hän oli oppinut
vihaamaan häntä, hälveni kaikki katkeruus hänen
sydämestään.
Patruuna tuli pian tajuihinsa, ja oltuaan pari
päivää hiljakseen, pääsi entiselleen, eikä kuitenkaan
ollut enää yhtään entisellänsä.
Marianne näki vanhempiensa kävelevän yh–
dessä puutarhassa. Niin he aina nykyisin
kulkivat. Isä ei mennyt koskaan yksinään kävelylle,
hän ei käynyt enää kylillä, hän nurisi vieraita ja
kaikkea, joka eroitti häntä hänen vaimostaan.
Vanhuus oli hänet yllättänyt. Hän ei saanut kir-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
