Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
191
Vanhus istahti hautakummulle, ja Anna asettui
hänen viereensä.
»Katso», sanoi kapteeninrouva, »minä sanoin
Jumalalle: ’Anna vapauttajan kuoleman tulla ja
viedä poikani pois, anna hänen viedä pois se, jota
minä enimmän rakastan, wiedä hiljaisten
kartanoiden lepoon, ja ainoastaan ilon kyyneleet
nousevat silmiini, ei muut; häiden komeudella tahdon
minä hänet hautaan saattaa, ja punaisen,
kukkaisuhkean ruusupensaani, joka on huoneeni ikkunan
alla, minä muutan hänen luokseen hautausmaalle.”
— Ja nyt kävi niin, poikani on kuollut. Minä
tervehdin kuolemaa ystävänä, kutsuin häntä
suloisimmilla nimillä, minä itkin ilonkyyneleitä poikani
kylmenneille kasvoille, ja syksyllä, kun lehdet ovat
pudonneet, minä muutan ruusupensaani tänne. Mutta
tiedätkö sinä, joka istut tässä vieressäni, miksi
minä olen Jumalalta sellaista rukoillut?»
Hän katsoi Anna Stjärnhökiin kysyvästi, mutta
tyttö istui äänettä ja kalpeana hänen vieressään.
Kenties taisteli hän sisäisiä ääniä
vaimentaakseen, jotka alkoivat nyt jo fainajan haudalla
kuiskata hänelle, että hän oli vihdoinkin vapaa.
»Syy on sinum), sanoi kapteeninrouva.
Silloin tyttö hätkähti ja kyyristyi kuin
-nuijanlyönnistä. Hän ei vastannut sanaakaan.
Anna Stjärnhök, sinä olit kerran ylpeä ja
itsepäinen; silloin sinä leikittelit minun pojallani,
otit hänet ja hylkäsit hänet. Mitäpä siitä? Hän
sai tyytyä, niinkuin kaikki muutkin. Kenties sekä
hän että me muut sitäpaitsi rakastimme yhtä
paljon sinun rahojasi kuin sinua itseäsi. Mutta sinä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
