Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
180
tungeksii punaisin silmin ja helteessä läähättäen
ehtyvien lähteiden ympärille, kun tulevaisuuden
huoli sydäntä kouristaa, silloin käy kumma kuiske
maassa:
»Sellainen koettelemus ei tule syyttä», sanoo
kansa. »Kuka se on, jota Jumalan käsi etsii?»
Oli elokuinen sunnuntai. Jumalanpalvelus oli
päättynyt. Väki vaelsi parvittain päivänpaahteisilla
teillä. — Ympärillään se näki kuivettuneita metsiä
ja hävitettyjä kasvuja. Ruis oli kuhilaille
leikattu, mutta se oli harvaa ohuissa lyhteissään.
Niillä, joilla oli ollut murtoja polttaa, oli tänä
vuonna ollut mukava ja helppo työ, mutta niinpä
oli sattunutkin monta kertaa, että he päästivät
tulen kuivaan metsään. Ja sen, mitä metsäpalo
säästi, olivat hyönteiset ottaneet: mäntymetsä
pudotti neulansa ja oli paljas kuin lehtimetsä
syksyllä, koivujen lehdet riippuivat rikki revittyinä,
suonet paljaina ja lavat turmiolla.
Raskasmielisiltä väkiryhmiltä ei puuttunut
puheenainetta. Monta oli siellä, joka tiesi kertoa,
kuinka vaikeata oli ollut hätävuosina 1808 ja 1809,
ja kylmänä talvena 1812, jolloin varpuset
paleltuivat kuoliaaksi. Nälänhätä ei ollut heille vieras;
he olivat kyllä nähneet, miten lehmät totutetaan
syömään sammalta.
Oli siellä muun muassa "nainen, joka oli ko- -
keeksi tehnyt uudenlaista leipää, puolukoista ja
ohrajauhoista. Hänellä oli siitä näytteitä
matkassaan ja hän maistatti sitä väellä. Hän ylpeili
keksinnöllään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
