Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
182
Anna hänelle, mitä hänelle tulee! Hän tuotti
kuivuuden päällemme», sanotaan kansassa.
Ja itsekukin pysähtyy, itsekukin sanoo sanansa
ja heittää oksan kekoon ennenkuin jatkaa matkaa.
Tien-risteyksessä oli pian aika kasa tikkuja ja
korsia. Brobyn papin häpeän-kasa.
Se oli koko kansan kosto. Kukaan ei
nostanut kättänsä pappia vastaan eikä sanonut hänelle
pahaa sanaa. Epätoivoiset sydämet purkivat vaan
hiukan taakkaansa, heittäen kuivan oksan kekoon.
He eivät kostaneet itse. He merkitsivät vaan
vikapään vanhurskauden Jumalan edessä.
»Jos me emme palvelleet sinua oikein, niin se
on tuon miehen vika. Ole, Herra, laupias, ja anna
hänen yksinään kärsiä! Me merkitsemme hänet
häpeällä ja häväistyksellä. Me emme ole hänen
kanssaan yhtä.»
Hyvin pian tuli tavaksi, että jokainen, joka
kulki pappilan ohitse, viskasi kuivan oksan
häpeänkekoon. »Nähköön sen Jumala ja ihmiset!» ajatteli
kukin kulkija. »Minäkin halveksin häntä, joka on
vetänyt meidän päällemme Jumalan vihan.»
Vanha saituri huomasi pian risukasan tien
laidassa. Hän antoi viedä sen pois — jotkut
tiesivät, että hän lämmitti sillä keittiönsä uunia.
Seuraavana päivänä oli samalle paikalle kertynyt uusi
kasa, ja kun hän taas antoi viedä sen pois,
kokoontui uusi.
Kuivat oksat loikoivat siinä ja hokivat:
»Häpeää, häpeää Brobyn papille!»
Oli kuumat, kuivat mätäkuun päivät.
Savuisena ja raskaana ja palonkäryn täyttämänä lepäsi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
