Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
190
kin. Siitä me saamme tietää, tahtooke Jumala
sitä, mitä me nyt tahdomme.»
Kun Gösta matkasi alas Brobystä, ihmetteli
hän itseänsä ja sitä ihastusta, joka hänet oli
vallannut. Mutta tästähän kaunis elämä voi laajeta!
Niin, mutta ei hänelle. Siellä ylhäällä ei tahdottu
kuulla hänen ansioistaan.
* *
*
Brobyn kirkossa oli saarna juuri päättynyt
ja tavalliset rukoukset luettu. Kappalainen oli juuri
laskeutumassa saarnastuolin portaita. Mutta hän empi.
Vihdoin hän heittäysi saarnastuolissa polvilleen ja
rukoili sadetta.
Hän rukoili niin kuin epätoivoinen ihminen
rukoilee, vähin sanoin, ilman oikeaa yhtenäisyyttä.
»Jos se on minun syntini, joka on saattanut
sinun vihasi meidän päällemme, niin rankaise
ainoastaan minua! Jos sinussa on laupeutta, sinä
armon Jumala, niin anna sataa! Ota häpeä
päältäni! Anna sataa minun rukoukseni tähden! Anna
sateen langeta köyhän pellolle!$$ Anna kansallesi
leipää!»
Päivä oli kuuma, sietämätön helle hautoi.
Seurakunta oli istunut kuin huumeessa; mutta
tämän murtuneen äänen, tämän haikean epätoivon.
kuullessaan jokainen heräsi. ;
»Jos on minulle enää yhtään parannuksen tietä,
niin anna sadetta .. .»
Hän vaikeni. Ovet olivat auki. Ja ankara
tuulenpuuska tohahti. Se kiiti pitkin maata, pyörsi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Tue Apr 30 18:15:23 2024
(www-data)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gberlingfi/2/0194.html
