Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
191
kirkkoa kohti ja nakkasi sisään tomupilven, jossa
tuprusi tikkuja ja korsia. Pappi ei voinut jatkaa;
hän meni horjuen alas saarnastuolista.
Ihmisiä pöyristi. Tämäkö oli vastaus?
Mutta tuulenpuuska oli vain ukonilman airut.
Se tulla kohosi tavattomalla nopeudella. Kun virsi
oli veisattu, ja pappi seisoi alttarilla, sinkoilivat jo
salamat, ja ukkonen jyrähti hänen äänensä kaiun
vaientaen. Kun urkuri soitti lähtövirttä, rämähtivät
jo ensimäiset sadepisarat ruutuihin, ja ihmiset kaikki
hyökkäsivät ulos katsomaan sadetta. Mutta he
eivät tyytyneet vaan katsomaan: jotkut itkivät,
toiset nauroivat ja antoivat vuolaan ukkossateen
virrata niskaansa. Ah, miten heidän hätänsä oli
ollut suuri! Miten he olivat olleet onnettomia!
Mutta Jumala on hyvä! Jumala antaa sateen
langeta. Sitä iloa, sitä riemua!
Brobyn pappi oli ainoa, joka ei tullut sateesen.
Hän oli polvillaan alttarin edessä eikä siitä enää
noussut. Ilo oli hänelle liian kiivas. Hän kuoli
riemusta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
