Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
"|
Göstä kysyi, tiesikö kreivitär, että avioliitto
oli purettu.
Niin, kyllä hän sen nyt tiesi. Hän oli saanut
sen tietää eilen.
Ja kaiken matkaa oli Göstalla vuoroin kuume,
vuoroin kylmänpuistatuksia.
Mitä kreivitär häneltä tahtoi? Miksi hän
lähetti noutamaan häntä?
Gösta ajatteli kesäelämää siellä Löfvenin ran-’
nalla. Ilveessä ja leikissä ja huviretkillä olivat he
antaneet päiväin mennä, ja sillaikaa oli kreivitär
tehnyt työtä ja kärsinyt.
Koskaan ei Gösta ollut enää luullut häntä
näkevänsä. Ah, jos hän olisi edes uskaltanut
toivoa! Hän olisi silloin astunut hänen eteensä
parempana miehenä. Mitä voi hän nyt nähdä takanaan
muuta kuin tavallisia hullutuksia.
Kahdeksan aikaan illalla joutui hän perille,
ja hänet vietiin heti lapsen äidin luo. Huone
oli hämärä. Hän tuskin saattoi eroittaa vuoteella
kreivittären. Emäntä ja isäntäkin tulivat sisään.
Nyt tiedettäköön, että kreivitär, jonka
valkeat kasvot loistivat pimeästä, oli yhäti korkeinta
ja puhtainta, mitä Gösta tiesi, kaunehin sielu, mikä
koskaan oli pukeutunut maalliseen tomuun. Kun
Gösta nyt taas tunsi hänen läsnäolonsa siunauksen,
olisi hän tahtonut heittäytyä polvilleen ja kiittää
häntä siitä, että kreivitär jälleen antoi hänen nähdä
itseään, mutta Gösta oli niin mielenliikutuksen
vallassa, ettei voinut sanoa eikä tehdä mitään.
»Rakas kreivitär Elisabet!» hän vain huudahti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
