Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
215
ma-vankkureilla, etsien hädänalaisille uusia koteja,
ei sotajoukko rummuin ja miekoin; ainoastaan
talonpoikia sarkaisissa työtamineissa, kuluneet
nahkaliinat edessä, ainoastaan heidän vaimojansa
sukankudin, kädessä, lapset seljässä tai pitäen äidin
helmoista kiinni.
Suurta on nähdä ihmisten yhdistyvän suuria
päämääriä varten. Lähtekööt he matkalle
tervehtämään hyväntekijöitään, ylistämään Jumalaansa,
etsimään maata, puolustamaan valtakuntaansa,
lähtekööt! Mutta ei nälkä, ei jumalanpelko, ei sota
ole ajanut näitä liikkeelle. Heidän vaivansa on
hyödytöntä, heidän intonsa palkatonta; he
menevät hakemaan hullua. Niin monta hikipisaraa, niin
monta askelta, niin suurta huolta, niin paljon
rukouksia kuin kaikki tämä maksaakin, ei ole siitä
palkintoa muuta kuin se, että he löytävät metsään
eksyneen poloisen, jonka järki on Jumalan luona.
Oi, eikö ihminen rakasta tätä kansaa! Hikö
sille, joka on seissut tiepuolessa ja nähnyt sen
kulkevan ohi, tule väkisin kyyneleet silmiin, kun sitten
ajattelee sitä ja näkee heidät taas sielussaan,
miehet jäykin kasvoin ja kovin käsin, naiset varhain
uurtunein otsin, ja nuo väsyneet lapset, jotka
Jumala oli johdattava oikealle paikalle?
Se täyttää maantien, tuo huolestuneiden
etsivien jono. Vakavin silmäyksin he mittailevat
metsää; synkkinä he kulkevat eteenpäin, sillä he
tietävät hakevansa paremminkin kuollutta kuin elävää.
Ah, tuo musta vuorenseinän juurella, eikö se
kuitenkaan ollut muurahaisten keko, vaan kaatunut
puu? Kiitos taivaan, kaatunut puu! Mutta eihän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
