Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
210
voi nähdä ihan tarkkaan, kun kuuset ovat niin
sakeassa vieretysten.
Niin pitkä on jono, että kun ensimäiset siitä,
nuo väkevät miehet, ovat perillä Björnen
länsipuolella, metsänrinnassa, niin viimeiset, rammat,
työn runtomat ukot ja naiset, jotka kantavat
pieniä lapsiansa, ovat tuskin päässeet Brobyn
kirkolta. |
Ja niin koko mutkitteleva matkue katoaa
pimeään metsään. Aamupäivän aurinko valaisee
sen tietä kuusten alle — iltapäivän laskeva aurinko
on kohtaava joukot, kun ne tulevat metsästä.
Kolmatta päivää he jo ovat etsimässä: he ovat
tottuneet tähän työhön. He etsivät kallistuvan
vuorenseinän alta, jolla jalka voi liukahtaa,
tuulenkaatamista murroksista, joissa jalka ja käsi
helposti voi katketa, tiheiden kuusten oksain alta,
jotka, laskeutuen pehmeää sammalta pitkin,
kutsuvat lepoon.
Karhun pesän, revon luolan, metsäsian syvän
asumuksen, mustan hiilihaudan pohjan, punaisen
puolukkamäen, valkopintaisen kuusen, vuoren, jonka
kulo kuukausi sitten paljasti, kiven, jonka jättiläinen
viskasi: kaikki ne he ovat löytäneet, mutta eivät
paikkaa vuorenseinän alla, jossa tuo musta makaa.
Kukaan ei ole käynyt siellä katsomassa, onko se
puunrunko vai ihminen. Niin, kyllä se on ihminen,
mutta kukaan ei ole käynyt siellä katsomassa häntä.
Illan aurinko näkee jo heidät toisella puolla
metsän, mutta nuorta naista, jonka järjen Jumala
on ottanut, ei ole löydetty. Mitä he nyt aikovat
tehdä? Hakevatko he koko metsän vielä kertaan?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
