Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
220
tään ratsastaa tuo torppari, joka on tullut pelosta
mielipuoleksi.
»Karhut tulevat, sudet tulevat, hiidet tulevat,
ottavat Ekebyn!»
Kavaljeerit ovat piiloittaneet nuoren
kreivittären sisimpään huoneesensa. Lövenborg ja
Eberhard setä on pantu sinne häntä suojelemaan; muut
menevät ulos kansaa vastaan. He seisovat
päärakennuksen portailla, aseettomina, hymyillen, kun
ensimäinen meluava parvi ehtii sinne.
Ja väki pysähtyy tuon pienen, rauhallisen
miesjoukon edessä. Siinä on miehiä, jotka
tahtoivat hehkuvassa katkeruudessa paiskata
kavaljeerit maahan ja polkea heitä rauta-niekoilla
kannoillaan, niinkuin Sundin tehtaan väki kohteli
tehtaanhoitajaa ja inspehtoria viisikymmentä vuotta
sitten; mutta he olivat odottaneet suljettuja ovia,
päättävästi kohotettuja aseita, he olivat
odottaneet vastarintaa ja taistelua.
»Rakkaat ystävät», sanoivat kavaljeerit,
»rakkaat ystävät, te olette väsyneitä ja nälkäisiä,
annetaan teille vähän ruokaa, ja maistakaa ensin ryyppy
Ekebyn kotitekoista viinaa.»
Kansa ei ota kuuleviin korviinsa moista
puhetta; se kirkuu ja uhkaa. Mutta kavaljeerit eivät
menetä hyvää tuultansa.
»Odottakaa vähän», sanovat he, »odottakaa
vain hetkinen. Katsokaa, Ekeby on avoinna teille.
Kellarin ovi on auki, aitta on auki, maitokamari
auki. Teidän vaimonne suistuvat väsymyksestä;
lapset huutavat. Hankitaan teille ensin ruokaa!
Sittenhän voitte meidät tappaa. Me bei livistetä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
