Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
210
yhdeksi ainoaksi autuuden hetkeksi vapauteen. Kosto
on vapauttanut meidät.
Vuorenhenget ne on murtaneet malmin,
metsänhenget ne on kaataneet puita ja vartioineet
hiilihautaa; tasangonhenget on kasvattaneet
leivän: nyt ne ovat vapaita, ne kääntyvät
hävittämään. Kuolemaan, Ekeby, kuolemaan kavaljeerit!
Täällä juoksee viina virtoinansa. ”Täällä on
kultaa kasassa kellariholveissa. Täällä on aitat
täynnä viljaa ja lihaa. Miksi pitää vanhurskauden
lasten nähdä nälkää, kun kelvottomilla on kyllin?
Mutta nyt on teidän aikanne lopussa, mittanne
täysi, te kavaljeerit. Te liljat, jotka ette ole
koskaan kehränneet, te linnut, jotka ette koskaan ole
koonneet, mitta on täysi. Metsässä makaa hän,
joka tuomitsee teidät, me olemme hänen
lähettiläitänsä. Laamannit ja nimismiehet eivät teitä
tuomitse. Se, joka makaa metsässä, on teidät
tuomitseva.
Kavaljeerit seisovat ylhäällä suuressa
rakennuksessa ja näkevät kansan tulevan. He tietävät
jo, mistä heitä syytetään. He ovat totisesti
syyttömiä. Jos tyttö raukka on mennyt metsään
kuolemaan, niin syy ei ole se, että he muka usuttivat
koirat hänen kimppuunsa — sitä eivät he, ihan
totta, tehneet — vaan se, että Gösta Berling
kahdeksan päivää sitten nai nuoren kreivittären.
Mutta mitä toimittaa puhua näiden kurjien
kanssa? He ovat väsyneitä, he ovat nälkäisiä;
kosto heitä kiihoittaa, saaliinhimo heitä houkuttelee.
He ryntäävät kamalasti karjuen, ja heidän edel-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
