Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2
223
joista karpalot ja puolukat ovat herkkuja, iskeyvät
hampain kirkkaihin astrakaaneihin, jotka ihan
sulavat suussa, pitkulaisiin, makeihin
paratiisi-omenoihin, kellanvalkeihin sitruuna-omenoihin,
punaposkisiin päärynöihin, ja jokalajisiin luumuihin,
keltaisiin, punaisiin ja sinisiin. Oi, ei mikään ole kyllin
hyvää kansalle, kun se suvaitsee näyttää valtaansa.
Kun yö jo kallistuu puoleen, näyttää siltä
kuin joukot valmistautuisivat lähtemään pois.
Kavaljeerit lakkaavat tuomasta ruokaa ja viiniä,
vetämästä korkkeja ja kaatamasta olutta. He
päästävät helpoituksen huokauksen, tuntien vaaran
menneen ohi.
Mutta juuri silloin näkyy suuren rakennuksen
yhdestä ikkunasta valoa. Kaikki, jotka sen
näkevät huudahtavat. Nuori nainen kantaa kynttilää.
: Sitä kestää vain silmänräpäys. Näky katoaa;
mutta väki luulee tuntevansa naisen.
»Sillä oli tuuheat, mustat hiukset ja punaiset
posket», huutavat he. »Se on täällä. He ovat
kätkeneet hänet tänne.»
»Voi kavaljeerit, onko se täällä, teidän
luonanne? Onko teillä se meidän lapsemme, jonka
ymmärryksen Jumala on ottanut, täällä Ekebyssä!
Jumalattomat, mitä te hänellä teette? Täällä
annatte meidän tuskitella hänen tähtensä koko
viikon, etsiä häntä kokonaista kolme päivää. Pois
viini, pois ruoka! Voi meitä, että me olemme
huolineet mitään teidän kädestänne! Ulos nyt hän,
sitten nähdään, mitä teille tehdään.»
Kesytetty peto kiljuu ja mörisee taas. Parilla
hurjalla hyppäyksellä syöksyy se Ekebytä kohti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
