Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
224
Väki on nopsaa, nopsemmat kuitenkin
kavaljeerit. He rientävät sisään ja sulkevat eteisen oven.
Mutta mitä he voivat tälle tunkevalle joukolle?
Ovi toisensa perästä murretaan auki. Kavaljeerit
lyödään pois tieltä: heillä ei ole aseita. Heidät
tungetaan tiheän joukon sekaan niin, etteivät he voi
liikkua. Väen täytyy päästä sisään ottamaan
Nygärdin tyttöä.
Sisimmästä huoneesta he hänet löytävät.
Kellään ei ole aikaa katsoa, onko hän vaalea vai tumma.
He nostavat hänet ylös ja kantavat ulos. Hänen ei
pidä peljätä, he sanovat. Ainoastaan
kavaljeereihin he tahtovat käsiksi. He ovat täällä häntä
pelastamassa.
Mutta niitä, jotka nyt tulevat ulos
rakennuksesta, kohtaa pihalla toinen saatto.
Metsän autioimmalla paikalla ei makaa enää
naisen ruumis, joka syöksyi alas korkealta
jyrkänteeltä ja kuoli rotkoon. Eräs lapsi on löytänyt
hänet. Etsijät, jotka jäivät metsään muista jäljelle,
ovat nostaneet hänet olkapäillensä. Siinä he
tulevat.
Kauniimpi kuin elämässä hän on kuolemassa.
Ihanana hän makaa pitkine tummine hiuksinensa.
Suloinen on hänen olentonsa, kun ikuinen rauha
siinä lepää.
Korkealla miesten olkapäillä kannetaan hänet
läpi väkijoukkojen. Tulee hiljaista ja äänetöntä,
kun hän kulkee ohi. Kumartunein päin
kunnioittavat kaikki kuoleman majesteettiä.
»Hän on kuollut äsken», kuiskaavat miehet.
»Hän on varmaan harhaillut metsässä aina tähän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
