Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
220
täydellisyyttä eikä rikkautta,. ainoastaan ankaran
työn jokapäiväisen leivän vuoksi.
Hän rakasti heitä, tuskallisesti, palavan
hellästi, niin että kyyneleet nousivat väkisin hänen
silmiinsä. Hän ei tiennyt, mitä olisi tehnyt heidän
hyväkseen, mutta hän rakasti heitä, kaikkia ja
itsekutakin, vikoineen, paheineen ja raihnaisuuksineen.
Oi, Herra Jumala, tulisipa päivä, jolloin hekin
rakastaisivat häntä!
Gösta Berling heräsi unestaan: hänen
vaimonsa laski kätensä hänen käsivarrelleen. Kansa
oli mennyt, he seisoivat yksin portailla.
»Oi, Gösta, Gösta, miten sinä voit!»
Kreivitär pani kädet kasvoilleen ja itki.
»Se on totta, mitä minä sanoim), huudahti Gösta.
»Minä en ole koskaan luvannut Nygärdin tytölle
naida häntä. Tule tänne ensi perjantaina, niin saat
nähdä hauskaa”, niin minä sanoin hänelle, en mitään
muuta. Minä en voi mitään sille, että hän piti
minusta.»
»Oi, ei se ollut sitä; mutta kuinka voit sinä
sanoa kansalle, että minä olen hyvä ja puhdas?
Gösta, Gösta! Etkö sinä tiedä, että minä rakastin
sinua jo ennenkuin se oli luvallista! Minä häpesin
äsken kansaa, Gösta. Minä olin kuolla häpeästä.»
Ja nyyhkeet pudistivat häntä.
Gösta seisoi ja katseli vaimoaan.
»Oi, ystäväni, rakastettuni», sanoi hän hiljaa.
»Sinä onnellinen, joka olet niin hyvä! Sinä
onnellinen, kun sinulla on niin kaunis sielu!»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
