Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
240
Hän varoitti kavaljeerejä kavahtamaan häntä.
»Katsokaa noita pieniä teräviä hampaita», sanoi hän,
»ja noita villejä, loistavia silmiä. Hän on
metsänemäntä — kaikki paha on liikkeellä tänä kamalana
aikana. Minä sanon teille, hän on metsänemäntä,
tullut tänne turmioksemme. Minä olen nähnyt
hänet ennen.»
Mutta kun Kevenhiller näki metsänemännän
ja tunsi hänet, valtasi hänet työhalu. Hänen
aivonsa alkoivat palaa ja kiehua, hänen sormiansa
pakotti halu kouristaa vasaraa ja viilaa; hän ei
voinut taistella itseänsä vastaan. Katkeralla
sydämellä hän puki ylleen työtakin ja sulkeutui vanhaan
kalupajaan, joka oli nyt hänen verstaansa.
Silloin kävi Ekebystä yli Vermlannin huuto:
»Kevenhiller on ruvennut työhön.»
Ja henkeä pidättäen kuunneltiin vasaran
kalsketta, viilan kirskutusta ja palkeen puhkinaa
suljetusta pajasta.
Uusi ihmetyö on näkevä päivänvalon.
Mimmoinen se mahtaa olla? Opettaako hän nyt meitä
käymään veden päällä, vai menemään tikapuilla
otavaan?
Mikään ei ole mahdotonta sellaisen miehen.
Omin silmin on nähty hänen vaununsa huristavan
katuja pitkin. Hänellä on metsänemännän lahja:
mikään ei ole hänen mahdotonta.
Eräänä yönä, lokakuun ensimäisenä tai toisena, -
tuli hänen ihmetyönsä valmiiksi. Hän tuli
työpajasta, tuoden sitä kädessään. $e oli pyörä, joka
hyrräsi lakkaamatta ympäri; kun se käännähti,
loistivat värttinät kuin tuli, ja siitä läksi valoa ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
