Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
239
ollut tehnyt niitä itsestään kulkevia vaunuja eikä
lentokonetta. Oi, ei; pelkkää kaskua, pelkkää
kaskua!
Mutta sitten kävi niin, että majurinrouva
karkoitettiin Ekebystä, ja kavaljeerit tulivat suuren
kartanon isänniksi. Silloin alkoi elämöiminen,
jolle ei maassa vertaa. Myrsky nousi ja temmelsi
yli maan; kaikki vanha huliutus puhkesi
nuoruuden raivolla, kaikki paha joutui liikkeesen, kaikki
hyvä vapisi — ihmiset taistelivat maan päällä
ja henget taivaassa. Sudet tulivat Dovrelta
noitaakka seljässä, luonnonvoimat laskettiin valloilleen,
ja Ekebyhyn tuli metsänemäntä.
Kavaljeerit eivät häntä tunteneet. He luulivat,
että hän oli köyhä ja ahdistettu nainen, jonka julma
anoppi oli syössyt epätoivoon. He antoivat hänelle
turvaa, kunnioittivat häntä kuin kuningatarta ja
rakastivat häntä kuin lapsukaista.
Kevenhiiller yksin tiesi, kuka hän oli. Ensin
hän kyllä oli ollut yhtä sokea kuin muutkin. Mutta
eräänä päivänä oli sillä vihreältä läikehtivä
silkkipuku, ja kun sillä oli se päällään, tunsi
Kevenhiller sen taas.
Siellä hän istui silkissä lekottaen Ekebyn
parhaimmalla sohvalla, ja vanhat herrat palvelivat
häntä kuin narrit. Yksi oli kokki, toinen
kamaripalvelija, yksi esilukija, toinen hovi-soittoniekka,
hovi-suutari: kaikki he olivat valinneet toimensa.
Sairas hän oli muka, tuo häijyn-nahka,
menninkäinen; mutta kyllä Kevenhiller tiesi, miten sen
taudin laita oli. Kuningatar kujeili vain heillä,
sellainen se oli.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
