Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
242
palaa taloon, metsänemäntä, se, jota te silkillä
hyllyttelitte.
Kääntelehtiikö se tuskissa, pakeneeko se
liekkejä huoneesta huoneesen? Ah, miten vihreä silkki
liekeissä loimuaa, ja miten liekit leikkivät upeassa
tukassa! Rohkeutta, liekit, huimaa rohkeutta,
vangitkaa hänet, pistäkää hänet tuleen.
Noitaakat palavat! FHlkää peljätkö hänen loitsujansa,
liekit! Antakaa hänen palaa! Onhan olemassa mies,
jonka on täytynyt palaa hänen tähtensä kaiken
ikänsä.
Kellot läppäsivät, vaunut ratisivat, ruiskut
vedettiin pihalle, vettä pumputtiin letkuilla järvestä,
väkeä riensi paikalle kaikista kylistä. Siinä oli
huutoa, voivotusta ja käskyjä, siellä suistuivat
katot sisään; siellä rätisi ja jyrisi hirmuinen tulipalo.
Mutta mikään ei häirinnyt Kevenhiileriä. Hän
istui hakkuu-pölkyllä ja hykersi käsiänsä.
Sitten hän kuuli jyrinän kuin taivas olisi
luhistunut, ja riemuissaan hän hypähti pystyyn.
»Nyt se on tehty», hän huudahti. »Nyt se ei pelastu,
nyt se on sortunut hirsien alle tai palanut liekkeihin.
Nyt se on tehty.»
Ja hän ajatteli Ekebyn kunniaa ja mahtia,
joka täytyi uhrata näin, että metsänemäntä
saataisi pois maailmasta. Ajatteli ihania saleja, joissa
oli asunut niin runsas riemu, huoneita, jotka olivat.
kajahdelleet ilon muistoja, pöytiä, jotka oli
notkuneet herkkuruokien alla, kalliita, vanhoja
huonekaluja, hopeita ja porsliineja, joita ei voi hankkia
takaisin js;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
