Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
244
»Huomaan sinun tietävän, kuka minä olem,
sanoi hän.
»Minä tiedän ja olen aina tiennyt, kuka sinä olet»,
sanoi mies raukka, »sinä olet nerous. Mutta vapauta
nyt minut! Ota lahjasi minulta pois! Ota pois
ihmetöiden lahjat minulta! Anna minun olla tavallinen
ihminen! Miksi sinä vainoat minua? Miksi sinä
tuhoat minut?»
» Hullu», sanoi metsänemäntä. »Milloinkaan en
ole tahtonut sinulle mitään pahaa. Minä annoin
sinulle suuren palkinnon; mutta minä voin sen ottaa
poiskin, jollei se sinua miellytä. Mutta harkitse
tarkoin! Sinä kadut vielä.»
»En, en», huudahti Kevenhiiller, »ota pois minulta
ihmetöiden voima)»
»Einsin sinun täytyy hävittää tämä», sanoi
metsänemäntä ja heitti tulipyörän hänen eteensä
lattialle.
Kevenhiiller ei epäröinyt. Hän huitaisi
moukarilla kimaltavaa tuliaurinkoa, joka oli vain ilkeä
velhonkalu, kun sitä ei saanut käyttää tuhansien
hyödyksi. Kipunat sinkosivat ympäri huonetta,
sirut ja tuliliekit tanssivat hänen ympärillänsä,
ja pian oli hänen viimeinenkin ihmelaitteensa
muruina. ;
»Niin, no nyt otan siis lahjani sinulta», sanoi
metsänemäntä. :
Kun hän seisoi jo menossa ovella, ja ulkoa
virtasi tulipalon hohde häneen, niin Kevenhiller
katsahti häneen viimeisen kerran.
Kauniimmalta kuin milloinkaan näytti hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
