Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
262
CID
Muuta kysymättä hän kumartuu, vetää pois
salvan, aukaisee eteisen ovet sepo-seljälleen ja menee
sitten muiden edeltä makuukammariin.
Everstiä ja kapteeninrouvaa autetaan
aukaistaessa kahden maattavaa sänkyä ja pudistettaessa
patjaa, ja sitten sijoitetaan Lennart kapteeni taas
nukkumaan pehmeille untuville ja valkealle
hurstille.
»Elääkö hän?» kysyy rouva.
» Elää», vastaa eversti.
»Onko toivoa?»
»Ei. Ei mitään voida enää.»
On hetkisen hiljaista, sitten pälkähtää rouvan
päähän ajatus:
»Itkevätkö nuo kaikki hänen tähtensä?»
»Itkevät.»
»Mitä hän sitten on tehnyt?
» Viimeksi hän antoi vahvan Maunun lyödä
itsensä kuoliaaksi, pelastaakseen naisia ja lapsia
kuolemasta.»
Rouva istuu taaskin hetkisen hiljaisena ja
miettien.
»Millaiset kasvot hänellä oli, eversti, kun hän
tuli kotiin kaksi kuukautta sitten?»
Eversti säpsähtää. Nyt hän ymmärtää, nyt hän
vasta ymmärtää.
»Göstahan oli hänet maalannut.»
»Siispä suljin minä kavaljeerien koiruuden
vuoksi häneltä hänen kotinsa oven. Kuinka
vastaatte siitä, eversti?
Beerencreuz kohautti leveitä hartioitansa.
»Minulla on paljon vastattavaa.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
