Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
250
Ja he astuvat esille pimeästä, lausuvat
todistuksensa ja painuvat jälleen pimeään.
»Mitä rouva nyt sanoo?» kysyvät pihalla olijat,
kun joku tulee ulos. »Mitä hän nyt sanoo, se
Helgesäterin ankara rouva?»
»Hän loistaa kuin kuningatar, hän hymyilee
kuin morsian. Hän on muuttanut miehen nojatuolin
vuoteen ääreen ja pannut siihen ne vaatteet, jotka
hän on itse kapteenille kutonut.»
Mutta sitten tulee väki ihan äänettömäksi.
Kukaan ei sitä sano, kaikki tietävät sen yhtaikaa:
»hän kuolee.»
Lennart kapteeni avaa silmänsä, näkee, ja näkee
kylliksi.
Hän näkee kodin, kansan, vaimon ja lapset,
vaatteet, ja hän hymyilee. Mutta hän on herännyt
vaan kuollaksensa. Hän henkäisee, korahuttaa
kerran ja antaa henkensä.
Silloin vaikenevat kertomukset, mutta joku
ääni virittää kuolinvirren. Kaikki yhtyvät siihen,
ja satojen vahvojen äänten kantamana nousee laulu
korkeutta kohti.
Maan jäähyväiset lähtevälle sielulle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
