Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
204
hyväksi ystäväksi ja näytätti itsellensä pienimmät
lapset.
Tunnin päästä tulivat miehet takaisin. He
toivat Gösta Berlingin sidottuna tupaan. 1Nattialle
takkatulen eteen he hänet laskivat. Hänen vaatteensa
olivat rikki ja likaiset, kasvot huonon näköiset
ja silmät hurjat. Kauhea oli hänen kiertonsa ollut
näinä päivinä: kostealla maalla hän oli maannut,
hän oli työntänyt kätensä ja kasvonsa sammaleesen
ja multaan, laahaillut yli louhikoiden ja tunkeutunut
läpi tiheimpien viitojen. Vapaaehtoisesti hän ei
ollut miehiä seurannut, mutta he olivat voittaneet
ja sitoneet hänet.
Kun hänen vaimonsa näki hänet sellaisena,
niin hän suuttui. Hän ei päästänyt hänen sidottuja
jäseniänsä, vaan antoi hänen maata lattialla.
Halveksuen hän kääntyi hänestä pois.
»Millaiselta näytät!» hän sanoi.
»Sinun silmiesi eteen en aikonutkaan enää tulla»,
vastasi Gösta.
»Enkö minä siis olekkaan sinun vaimosi? Eikö
minulla ole oikeutta odottaa, että sinä tulet ja uskot
minulle surusi? Katkeralla tuskalla olen minä
odottanut sinua nämä kaksi päivää.»
»Minähän olen syypää Lennart kapteenin
kuolemaan. Kuinka olisin tahtonut näyttäytyä sinulle?
Kuinka olisin tohtinut?»
»Pelkuri et ole juuri ollut, Gösta.»
»Ainoa hyvä, mitä voin sinulle tehdä, Elisabet,
on vapauttaa sinut itsestäni.» Sanomaton
halveksumus leimahti kreivittären rypistettyjen kulmain alta
Göstaa kohti:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
