Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
208
pahaa sisässään niin, että se valtasi hänen sielunsa
kokonaan. Niinpä voi ilkeys tehdä ihmiset hulluiksi
kuten rakkaus ja aprikoiminenkin.
Hän oli raivoissaan, tuo ilkeä tehtaanpatruuna,
ja alkoi tempoa vihoissaan arkun seppeleitä ja harsoa,
mutta silloin lausui Gösta Berling:
»Elä koske arkkuun!»
»Kas, kas, kas, vai en koske! Heh, minä väännän
Lennart ystäväni maahan ja poljen hänen
seppeleitänsä. Etkö sinä näe, mitä hän minulle on tehnyt?
Etkö näe, miten hienoissa, harmaissa kaleskoissa
minä ajelen?»
Ja Gösta Berling näki silloin vanginrattaat,
joiden luona seisoivat nimismies ja vankinihdit,
odottaen kirkkomaan aidan vieressä.
»Kas, kas, kas, enkö lähetä kiitosta Helgesäterin
kapteeninrouvalle siitä, että hän istahti eilen
lukemaan vanhoja papereita, etsien todistuksia minua
vastaan tuossa ruuti-asiassa, tiedäthän? Eikö minun
pidä ilmoittaa hänelle, että hänen olisi sopinut
paremmin panna kaljaa ja paistaa pullia kuin lähettää
kimppuuni nimismies ja vanginvartiat? Eikö minun
pidä saada mitään niistä kyyneleistä, jotka itkin
taivuttaakseni Scharlingia laskemaan minut tänne
lukemaan rukousta kelpo ystäväni ruumisarkun
ääressä?»
Ja hän alkoi taaskin repiä harsoa.
Silloin meni Gösta Berling aivan hänen viereensä
ja tarttui häntä käsivarsiin. ,
»Minä annan vaikka mitä, jos ei tehtaanpatruuna
koske arkkuun», hän sanoi.
yTee, mitä tahdot», sanoi hullu. »Huuda, jos
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
