Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sinua läpi elämän. Mutta nyt minä jään tänne.
Jos uskallat elää, niin minä jään tänne. Mutta elä
odota siitä mitään iloa. Raskaiden
velvollisuuksien teitä minä pakotan sinut käymään. Elä
odotakaan minulta ilon ja toivon sanaa. Kaikki surut
ja onnettomuudet, joita me kahden on aiheutettu,
asetan minä vartioiksi lietemme ääreen. Voineeko
sydän, joka on kärsinyt niinkuin minun, enää
rakastaa. Kyyneleetönnä ja ilotonna minä kuljen sinun
sivullasi. Harkitse tarkoin, Gösta, ennenkuin
elämän valitset! Parannuksen tietä me sitten
vaellamme.»
Elisabet ei odottanut vastausta. Hän viittasi
Brobyn papin tyttärelle ja meni. Tultuansa metsään,
alkoi hän katkerasti itkeä, ja itki kunnes tuli
Ekebyhyn. Kun hän saapui sinne, muisti hän, että hän
oli unhoittanut puhua Jan Höökin kanssa
iloisemmista asioista kuin sodasta.
Metsätorpassa vallitsi hiljaisuus hänen
mentyään.
»Herralle Jumalalle kiitos ja kunnia!» sanoi
yhtäkkiä vanha sotamies.
He katsoivat häntä. Hän oli noussut seisoalle
ja katseli kiihkeästi ympärillensä.
»Pahuutta, pahuutta on kaikki ollut», sanoi hän.
»Kaikki, mitä olen nähnyt, siitä kuin sain silmäni
auki, on ollut pahuutta. Pahoja miehiä, pahoja
naisia! Vihaa ja vainoa metsässä ja maassa. Mutta
hän on hyvä. Hyvä ihminen on seissut majassani.
Kun täällä yksin oleksin, muistelen aina häntä.
Hän on kulkeva seuranani metsätiellä.»
Hän kumartui Göstan puoleen, irroitti hänen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
