Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
287
Dohnan murhaajan, kavaltamalla hänelle, että minä
olen virkaheitto pappi, niin minä kirjoitan alle.»
Majurinrouva taittoi hitaasti paperin kokoon
ja pani sen takaisin kuoreen. Sitten hän makasi
hiljaa ja mietti, mitä oli saanut tietää. Hän tiesi
katkeraksi tuskakseen, että sellaista ajatteli kansa
hänestä. Velho ja noita-akka hän oli niiden kaikkien
mielestä, joita hän oli palvellut, joille hän oli antanut
työtä ja leipää. Se oli hänen palkkansa, sellainen oli
oleva hänen muistonsa. He eivät voi uskoa
parempaa avionrikkojasta.
Mutta mitä huoli hän niistä taitamattomista?
Nehän olivat olleet niin loitolla hänestä. Mutta nämä
köyhät kavaljeerit, jotka olivat eläneet hänen
armostaan ja tunsivat hänet hyvin, hekin uskoivat sen,
tai olivat uskovinansa saadakseen tekosyyn, jotta
voivat anastaa Ekebyn. Nopeasti kulkivat hänen
ajatuksensa. Hurja viha ja kostonhimo leimusivat
hänen kuumehehkuvissa aivoissaan. Hän käski
Brobyn papin tyttären, joka kreivitär Elisabetin
kanssa hoiti häntä, lähettää noutamaan Högforsin
sahanhoitajaa ja inspehtoria. Hän tahtoi tehdä
testamenttinsa.
Jälleen hän mietti. Hänen kulmansa
rypistyivät, vaiva väänsi kamalasti hänen kasvojensa
piirteitä.
»Majurin rouva on hyvin sairas», sanoi kreivitär
hiljaa.
»Niin olen, sairaampi kuin koskaan ennen,»
Tuli hetken hiljaisuus, mutta sitten
majurinrouva puhui kovalla, jäykällä äänellä:
»On ihmeellistä ajatella, että tekin kreivitär, te,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
