Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 2. Varustukset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
KOIRIA JA POROJA.
29
varojen ja varustusten lisäksi, niin niiden avulla voi päästä
hyvän taipaleen eteenpäin tarvitsematta rasittaa miehiä.
Samalla on eläimistä se etu, että teurastamalla niitä tarpeen
mukaan on aina tuoretta lihaa; siten ei tarvitse ottaa mukaan
niin suuria ruokavaramääriä väkeä varten, kuin muuten olisi
välttämätöntä. Siihen kun vihdoin on teurastanut viimeisen
eläimen, on jo kulettu hyvä taival omia voimia sanottavasti
kuluttamatta — koko ajan on myöskin voinut syödä tarpeekseen
tuoretta lihaa, joka on varsin tärkeä seikka, ja voi siis jatkaa
matkaa yhtä raittiilla voimilla kuin matkan alussa.
Moni tähän arvellee, että tämä ei käy päinsä silloin, kun
vetoeläiminä on koiria, vaan siihen vastaan vain, että
kokemuksestani tiedän, että »syö nälkäinen jäneksenkin», ja että
koiran liha on maukasta — eskimolaiset pitävät sitä herkkuna
— ja että joka tällaisissa olosuhteissa ei voi syödä koiran lihaa,
hän ei ole sopiva osanottajaksi tällaiselle retkelle.
Jos olisin saanut hankituksi hyviä vetokoiria, niin olisin
siis niitä ottanut mukaani; koirat ovat näet siinä suhteessa
paljoa paremmat poroja, että niitä on mukavampi kulettaa ja
helpompi ruokkia; ne syövät samoja ruokia kuin me itse, jota
vastoin poroille pitää olla erityinen ruokansa, jäkälä, mikä on
tilanottavaa ja raskasta. Sillä ajalla, mikä minulla oli
käytettäväkseni, ei ollut enään mahdollista vetokoirien hankkiminen;
minun täytyi siis luopua aikeestani tässä suhteessa. Ajattelin
hankkia poroja; kirjoitin Lappiin, jopa ostin jäkälääkin
Rör-aasissa. Vaan sitte näytti olevan varsin vaikea saada porot
kuletetuiksi Grönlantiin ja vielä vaikeampi saada ne
Grönlannissa maihin, niin että luovuin niistäkin. Niin jäin yksistään
miesten kanssa.
Vaan kun itsensä on pakko kulettaa mukanaan joka
lei-päpala, minkä syö, niin luonnollisesti koettaa tehdä kaikki niin
keveäksi kuin suinkin; ruokavarat, aseet, vaatteet, kaikki on
supistettava mahdollisimman vähimpään. Kun on tällaisessa
varustuspuuhassa, niin lopuksi rupeaa, melkein tietämättään,
laskemaan jokaisen kapineen arvoa sen painon mukaan, niin
että kun pienestä kynäveitsestä on kysymys, niin ajattelee,
paljoko se painaa. Vaan myöskin pitää varoa menemästä
liiallisuuteen tässä keveyden tavottamisessa; kaluston pitää olla
lujaa, sillä se tulee monasti kovaan koetukseen; vaatteiden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
