Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 5. Islannista Grönlantiin. Pettyneitä toiveita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
A JO JÄITÄ.
Ennenkuin jätämme Islannin kalamatalat, täytyy meidän
koettaa saada tuoretta kalaa itsellemme. Me pysähdymme
noin penikulman päähän maista ja koukut lasketaan. Seuraa
parin minuutin odotus äänettömässä jännityksessä — ja sitte
muutamia voimakkaita nykäyksiä tuntuu muutamassa nuorassa.
Se vedetään ylös, kumarrutaan katsomaan ja syvällä vedessä
kuumottaa valkoista, ja suuri pyristelevä turska nostetaan
laivaan. Pian saadaan turska toisensa jälkeen; kilpaa koetetaan
niitä pyytää. Äkkiä on meillä runsaasti tuoretta kalaa koko
laivaväelle keittää, ja pian sitä on kylliksi, emmekä voi uhrata
enempää aikaa kalan pyyntiin, vaan suuntaamme länteen jäitä
kohden.
On kaunis pohjolan yö. Aurinko on laskenut mereen.
Lännessä ja pohjoisessa on vielä päivän hehku. Päällämme on
kaikissa väreissä päilyvä taivaslaki, allamme kirkas meri, joka
keinuu synkkämielisissä mietteissään ja kuvastaa pintaansa
vielä pehmoisempina ja hienompina taivaan väriloistot; — ja
niiden keskellä mustan Jasonin, joka jyskivin konein pyrkii
länteen. Idässä vaipuu Islannin kallioranta sinipunertavana
mereen. Takanamme on koti ja elämä, vaan mitä on
edessämme? Sitä ei kukaan tiedä; vaan jotain kaunista siellä
täytyy olla; näyttää lupaavalta, kun saan alkaa matkani
tällaisen taivaan alla.
Kaikesta kauniista elämässä ovat tällaiset yöt kuitenkin
kauneimpia. Elämä — mitä se juuri muuta on kuin toiveita
ja muistoja? Toiveet kuuluvat ehkä aamuille, vaan muistot,
kaikki kauniit muistot kuuluvat illoille ja öille.
Jo seuraavana päivänä (tiistaina kesäkuun 5 p:nä) tulimme
lähelle jäitä; tänä vuonna jäät ulottuivat kauas etelään. Kun
ensikerran kohtaa napameren ajojääjoukot, niin tekevät ne
omituisen vaikutuksen. Saa nähdä aivan toista, kuin mitä on
odottanut näkevänsä. Tavallisesti kuvittelee mielessään sitä
kangastelevaksi haaveiden maailmaksi, joka ihanissa muodoissa
kohoaa yli näköpiirin, aina vaihtuen, aina uusiutuen, jossa
loistavat sateenkaaren värit kimaltavat puhtaassa kristallissa.
Vaan sellainen tämä jäämaailma ei ole. Se on
yksitoikkoinen ja koruton, ja kuitenkin sen vaikutus on omituinen.
Yksityiskohdissa on sillä muotoja, jotka vaihtuvat äärettömiin,
ja värejä kaikki sinisen ja viheriän vivahdukset; vaan kokonai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
