Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 7. Jason-laivalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
maata näkyvissä.
145
ja 290 45’ 1- P- Maata näkyi pohjoiselta suunnalta. Selvimmin
näkyi kaksi vuoren huippua. Niiden oikeaa muotoa muuten ei
voinut erottaa, kun niiden muodon isosti muutti jäänvälke, joka
on tavallista näillä jääkentillä ja jonka vaikuttaa valon
taittuminen jään päällä olevissa eri ilmakerroksissa, joista toiset ovat
lämpöisiä, toiset kylmiä; vuorenhuiput olivat aivan kuin kaksi
tasapäistä tornia ampumareijillä varustetun muurin reunalla.
Ne lienevät olleet tunturihuippuja Blossevillen rannalla, vaan
ne olivat lännempänä kuin kartalla merkityt huiput.
Minä sittemmin puhelin kapteeni Iversenin kanssa, joka
oli ollut syvemmällä jäissä pohjoisessa kuin me. Hän oli siellä
nähnyt maan hyvin tarkoin. Oli ollut korkeaa, vuorista maata,
ei sellaista matalaa kuin alempana rannikolla, jossa hän oli
ollut 1884 (luultavasti vähän pohjoisempana 67° p. 1.). Nämä
tiedonannot sopivat niihin kertomuksiin, joita kapteeni Holm sai
eskimolaisilta Ang-magsalikissa ja joiden mukaan hän teki
luonnoksensa itärannasta pohjoiseen päin. Tämä ranta, kuten tietty,
on vähimmin tunnetuita seutuja maapallollamme.
Iltapuoleen kesäkuun 28 p:nä näimme hylkeitä. Joka
päivä sitte näimme niitä kauemman aikaa, pääsemättä lähelle.
Vihdoin heinäkuun 3 p:nä pääsimme syvälle jäihin, missä oli
paljo hylkeitä; vaan jää oli niin kiinteää, että veneillä oli
mahdoton päästä ja niin ei ampumisesta tullut kysymystäkään.
Yön suussa, kun aurinko on horisontissa, näkee selvästi ja
kauas yli jääkentän. Minä menin silloin tähystys tynnyriin.
Asetettuani kiikarin silmälle ja suunnattuani sen jäälle, näin
minä sellaiset joukot hylkeitä, että en muista koskaan
nähneeni niin paljoa koolla samalla kertaa. Niitä oli, perämiehen
sanaan, kuin kahvipapuja olisi piristelty jäälle. Minne vaan
kiikarin ojensi kaaressa lounaasta koilliseen, oli hyle hylkeen
vieressä horisonttiin saakka ja kaiketi vielä hyvän matkaa
edemmäksi. Kuta edemmäksi silmä tunki, sen tiheämmässä niitä
näytti olevan.
Seuraavana päivänä oli sumua ja jää yhä kiinteämpää, ja
mereltä päin tuli kova hyöky. Iltapäivällä menimme taas pois
jäistä.
Heinäkuun 11 p:nä oli jää kovassa liikkeessä. Juuri kun
pari meistä istui ruokakapiisissa, sai Jason niin ankaran iskun
jääteliltä keulaansa, että laiva syöksähti taaksepäin. Me juok-
io
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
