Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 14. Toinen kerta eskimolaisia. — Jäävuorten seassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1
248 TOINEN KERTA ESKIMOLAISIA.
että he saavat jokapäivä kahvia ja niin paljo ruokaa kuin
haluavat, — vaan nyt oli kolmeen viikkoon ollut yksi ainoa kerta
kahvia, ja ruokaa, niin, miten oli ruuan kanssa? Niin, he saivat
kurjan annoksen, josta heidän piti päälle päätteeksi vetää arpaa.
Hän tahtoi ystävällisesti sanoa minulle, että kukaan heistä ei
ollut saanut vatsaansa täyteen sitte kun olimme rannikolle
saapuneet. He näkivät nälkää. Ja sitte lisäksi kohdeltiin heitä
kuin koiria, komennettiin kulkemaan, pakotettiin tekemään
työtä ja rehkimään koko päivän aamusta varhain myöhäiseen
yöhön, heitä pidettiin pahemmin kuin eläimiä. Hän ei voinut
enään kestää. Hän puolestaan maksaisi montakin tuhatta
kruunua, jos vain olisi kotona.
Minä sanoin hänelle, että mitä kahvin saantiin tulee, niin
ensinnäkään heille ei ollut mitään lupauksia tehty tässä
suhteessa enemmän kuin muussakaan, ja toiseksi ei ollut aikaa
keittelemiseen, eikä kahvi sen lisäksi ole terveellistäkään.
Sitten kuvailin hänelle, miten meidän kävisi, jos söisimme, minkä
halutti. Ruoka ehkä riittäisi siihen saakka, kun olemme
keskellä Grönlannin jäätä; vaan sitte olisi myöhäistä katua.
Meidän täytyi tässä suhteessa jakaa veljellisesti, ja mitä
komenta-miseen tulee, niin pitäisi hänen ymmärtää, että tällaisella
matkalla ei voinut olla muuta kuin yksi tahto.
Mutta hän ei halunnut ymmärtää mitään; hän oli ja pysyi
lohduttomana siitä, että oli joutunut »niin kummallisten
ihmisten joukkoon». Lappalaisen paimentolaistaipumukset ja
tottumuksen puute alistumaan puhkesivat tässä esiin, ja vaikka hän
muuten oli hyvin rakastettava, tämä purkaus uudistui usein,
jota kukaan tuskin voi kummastellakaan. Vaan aina
harvemmin se tapahtui matkamme jatkuessa.
Ei voi kieltää, että alussa ei tuntunut hyvälle ollenkaan
niin ankara työ, kuin meillä oli itärannikkoa pitkin
kulkies-samme, ja niin niukalla kuivatulla ruualla, jonka sai aina
puntarin nenästä. Vatsamme olivat tottuneet tuntumaan täysiltä
ja niiden oli vaikea tyytyä tähän, kyllä ravitsevaan, vaan
vähä-tilaseen ruokaan. Kuten Kristiansen sanoikin, niin tieto siitä,
että ruoka oli riittävä, auttoi meitä. Kotiin tultua kun häneltä
kysyttiin, oliko hän saanut tarpeekseen ruokaa, niin hän
vastasi: »En, vatsa ei ollut täynnä koskaan.» — »Niin, vaan senpä
vuoksi oli kai vaikea?» — »Kyllä, varsinkin alussa, kun olimme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
