Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 16. Tietomme Grönlannin sisämaasta ja aikuisemmat yritykset sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
DALAGER1N RETKI. 279
vitsee, ja sitte sietämättömän kovan pakkasen takia, jota en
luule kenenkään elävän olennon voivan hengittää, alinomaa
taistellessa monet yöt peräkkäin jäätunturilla« j. n. e.
Tämän jälkeen seuraa hyvin merkillinen kuvaus kylmästä,
joka oli niin kova, että, vaikka he kaikki olivat hyvin puetut
eikä kukaan heistä ollut »juuri kylmänarkoja«, jäsenet
kuitenkin tahtoivat jäykistyä kokoon, heti kun he vähän aikaa
istuivat tahi makasivat vuorella. »Minulla oli alusvaatteina kaksi
hyvää röijyä ja niiden päällä taas poronnahkaturkki; yöllä
kää-reysin kaksinkertaisella vuorilla varustettuun takkiin ja jalat
pistin karhunnahkaseen säkkiin, vaan sittenkään ei ollut lämmin.«
»Minä voin huoleti sanoa, että kaikista niistä kylmistä
talviöistä, joita olen ollut Grönlannissa ulkona, ei yksikään ole
niin kovalle tuntunut kuin nämä yöt syyskuun alkupuolella.«
Tässä vähän huomatussa kertomuksessa ilmenee selvästi
ensimmäinen tunnettu havainto ankarasta kylmästä, jonka
synnyttää säteileminen sisämaanjäällä, ja jonka me huomasimme
siellä samassa kuussa.
Dalagerin jälkeen meidän vuosisataamme saakka, on,
mikäli tiedetään, ainoastaan hyvin harvat europalaiset käyneet
sisämaan jäällä.
Näitä harvoja on edelliseltä vuosisadalta tunnettu
grönlantilainen luonnontutkija pappismies Fabricius, joka on
kirjoittanut teoksen jääsuhteista Grönlannissa. Tämä teos on
monessa suhteessa merkillinen ja se antaa varsin hyvän
käsityksen Grönlannin jäämuodostuksista. Tästä näkee, että
Fabri-ciuksen on täytynyt käydä sisämaanjäällä.
Saksalainen mineralogisti Giesecke oli
kahdeksanvuotisella matkallaan Grönlannissa (1806—1813) monta kertaa
tilaisuudessa käymään sisämaanjään reunassa. Hänellä ei
kuitenkaan ollut mitään aavistusta sen tieteellisestä merkityksestä,
enemmän kuin muillakaan hänen aikaisillaan geologeilla, ja
hän niinmuodoin ei vaikuttanut sanottavasti tietojen
kehittämiseksi siitä. Sen sijaan hän innolla puhui sen jylhästä
kauneudesta. Muutamasta käynnistään juoksujäätiköllä Koro & m. (tahi
niinkuin hän sitä nimittää, Kororsuak!in) luona Julianehaabin
lähellä, kertoo hän, miten kulettuaan noin puoli penikulmaa
tätä polarisiltaa, hän oli muutaman leveän railon takia
pakotettu pysähtymään. »Minä paneusin pitkälleni ja laskin 100
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
