Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 16. Tietomme Grönlannin sisämaasta ja aikuisemmat yritykset sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
27 2 AIKUISEMMAT YRITYKSET SISÄMAANJÄÄLLE.
joukon merkillisiä jääkauden yhteydessä olevia seikkoja,
matkusti 1875 pohjois-Grönlantiin tutkimaan juoksujäätikköjen
nopeutta ja vaikutuksia siellä. Matkat, jotka tapahtuivat kesä-,
heinä- ja elokuun aikana (1875), tehtiin Egedesminden
siirtokunnasta (68° 42’ p. 1.) Kangerdlugssuakin vuonoon (710 15’ p. 1.)
Umanakin siirtokunnan piirissä. Käytiin viidessä jäävuonossa
sekä useimmilla pienillä juoksujäätiköillä, muiden muassa
Ilor-dlekvuonon eteläisen lahdelman päässä olevalla jäätiköllä, josta
noustiin sisämaanjäälle, siis samalla paikalla, mistä Whymper
koetti sisämaanjäälle.
Tämän retken tulokset olivat erittäinkin yhdessä suhteessa
hämmästyttäviä. Sen sijaan kuin tähän asti oli jäätikön
korkeimmaksi liikuntanopeudeksi tietty kaksi jalkaa
vuorokaudessa, Helland huomasi, että muiden muassa Jakobshavnin
vuonossa oleva suuri juoksujäätikkö liikkuu 64 jalkaa (19,54 m.)
vuorokaudessa. Eräs toinen jäätikkö Torsukatak-vuonossa liikkui
tosin paljoa hitaammin, vaan kuitenkin senkin nopeus oli 30
jalkaa (10,16 m.) vuorokaudessa.
Nämäthän olivat aivan uusia todistuksia niille, jotka
selittivät juoksujäätikköjen muodostaneen laaksoja, vuonoja ja järviä.
Useat sen vuoksi eivät tahtoneet uskoakaan näitä
odottamattomia tietoja, joita sitten myöhemmät tutkimukset ovat
osoittaneet tosiksi.
Samana vuonna, 1875, tri Rink kirjoitti mahdollisuudesta
kulkea Grönlannin sisämaassa, jonka poikkikulkua lännestä
itään hän piti varsin tärkeänä: »Minä luulen, että sellainen
retki on tehtävä reillä, joita ihmiset vetävät, ja sitä varten on
erityisesti rakennettava kaksi rekeä ja varustettava kaikilla
tarpeilla. Paitse tieteellistä johtajaa ja hänen apulaistaan luulisi
noin 4 europalaista olevan retkikuntaan kylliksi.» En ollut
tästä kirjoituksesta saanut tietoa ennen kuin matkalta
palattuani Grönlannista; vaan, kuten näkyy, siinä lausuttu ajatus
soveltuu hyvin minun suunnitelmaani. Lähtöpaikaksi tälle
matkalle esittelee tri Rink Fredrikshaabin pohjoispuolella olevaa
seutua 62° 30’ p. 1.
Seuraavana vuonna, 1876, alkoivat Tanskan valtion
kustannuksella tanskalaisen geologin prof. Johnstrufiin
ehdotuksesta »geologiset ja maantieteelliset tutkimukset Grönlannissa».
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
