Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 17. Itärannalta lähtö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
NUOTIO TELTASSA.
317
auki. Turhaan avasimme teltan oven, sillä jos savua menikin
vähän ulos, niin nuotio sitä tupruutti alituiseen uutta enemmän,
ja savumeri sakeentui aina vain. Ilo nuotion näkemisestä oli
aikoja sitte ohi; jos kykeni avaamaan vähän toista silmää, niin
näki ainoastaan hämärän hohteen syvälle sakeaan. Useimmat
seuran jäsenistä keksivät sen viisaan jutkun, että pistäysivät
makuusäkkeihin ja vetivät kannen päälle.
Parin miehen piti kuitenkin kestää kärsimykset ja hoitaa
tulta, jotta saatiin lumi sulaamaan ja teevesi kiehumaan.
Avaamalla vuoroon toista silmää vuoroon toista ja aina välissä
pistäytymällä teltan ovella raitista ilmaa saamassa keuhkoihinsa,
kesti kutakuinkin, ja lumi suli. Vaan että kärsimystemme
malja olisi täysi, rupesi patamme vuotamaan kuin seula;
meidän piti saada toinen. Apteekkilaatikkomme kansi oli tosin
pitävä, vaan siihen ei mahtunut kuin puoli siitä, mitä
tarvitsimme. Vaan se oli ainoa neuvo. Entinen laatikko kun
toiseksi asetettiin sille kulmalle, joka vähimmin vuoti, niin
pääsimme pulasta auttavasti. Me pidimme nyt tulta lujasti alla,
niin että teltta oli nyt oikea pieni helvetti, ja niin saimme
viimein muutamanlaista teetä.
Seuraavana aamuna myöskin keitimme öljykankaalla, vaan
meillä oli nyt ymmärrystä asettaa nuotio teltan ulkopuolelle
ja tupruutimme nyt täällä kunnes saimme melko suuren
joukon lunta sulatuksi, niin että, paitse hyvää ja lämpöistä
kumina-kaalia, johon oli pantu lihapeptonia, saimme nyt vielä kerran
juoda janomme sammuksiin. Panemalla sitronamehua,
sitrona-öljyä ja sokeria muutettiin vesi erinomaisen virkistäväksi
sit-ronalimunaadiksi. Vaan tämä olikin viime kerta ennen
länsirannalle tuloamme, kun saimme oikein sammuttaa janoamme,
sillä meidän piti säästää poltto-ainetta.
Kun me sinä aamuna, päivän vaietessa, katselimme
toisiamme, niin olimme kaikki kelpo näökkäitä. Tule ja puserra,
miltä me näytimme! Meidän kasvomme, jotka sitä ennen
olivat olleet ilmain ja tuulten pesemisestä jotenkin puhtaita,
olivat nyt kerrassaan muuttaneet väriä. Paikoin oli nokea niin
paksulta, että veitsellä, voi vuoleskella. Varsinkin kaikki rypyt
ja kuopat olivat sitä täynnä. Samoin oli sitä kokoontunut
kasaan kaikkiin ulkoneviin osiin, niin kuin kulmiin, poskipäihin,
alahuuleen ja leukaan, ja ken oli niin onneton, että oli luon-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
