Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 17. Itärannalta lähtö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HERKKUA SISÄMAANJÄÄLLÄ.
319
Koko sen päivää, elokuun 24, oli meillä huono keli;
tuoretta lunta oli aina vain syvemmältä ja pehmeämpää; se upotti
4:kin tuumaa; sen lisäksi meillä oli jyrkkä nousu. Mielen
rohkaisuksi luvattiin maksaa jokaisesta kuletusta
neljännespenikul-masta lautasellinen lihapulverisuklaata mieheen. Päivälliseksi
keitettiin paljaan taivaan alla suklaata öljykankaalla ja
teodoliti-alustalla, joka oli saarnia ja oli meillä varalta, vaan jonka nyt
huomasimme tarpeettomaksi. Samaan tarkoitukseen käytettiin
osa liistukoita, joita oli apteekissamme luutaittumien sitomista
varten. Vaan kun olimme onnellisesti päässeet huonon jään
yli, niin useimmat liistukat näyttivät meistä tarpeettomilta niin
kuin kipsisiteetkin ja hylättiin ne. Jonkun ainoan jätimme siltä
varalta, jos kävisi hullusti huonolla jäällä, jota odotimme
tapaavamme lähellä länsirantaa.
Illalla heti auringon laskettua alkoi tuntua kylmältä; lumi
samalla kävi raskaammaksi kuin koskaan ennen ja me
pystytimme teltan. Me emme sinä päivänä olleet päässeet kuin
vähän yli penikulman.
Kun siitä ei ollut kuin muuan tunti, kun me olimme
syöneet päivällisemme, niin päätettiin, että syödään vain joku hieno
kaurakeksi mieheen ennen maata menoa. Ne syötiin lumen
kanssa, jonka päälle olimme kaataneet sitronahappoa,
sitrona-öljyä ja sokeria. Se oli mitä parhainta jälkiruokaa. Se on
ihan samallaista kuin Italiassa »granita», ja kun saa tuoretta ja
oikein hienoa lunta, niin se on parempaakin kuin »granita».
Oli omituinen tunnelma, kuin istui teltan ulkopuolella ja
söi tätä lunta kahden kolmen kaurakeksin palanpainoksi, jotka
oli saanut, haukkaillen niitä hyvin pieninä suupaloina
nauttiakseen niistä niin kauan kuin suinkin, ja katsellen kuuta, joka
valoi hohteensa tälle autiolle, äärettömälle lumimerelle, ja
ajatukset kuleksivat niihin seutuihin, joissa viimeksi söi »granitaa».
Silloin oli myöskin kuutamo, vaan oli lämmin kesäyö Neapelin
lahdella ja kuu valoi hopeansa Välimeren mustille laineille.
Elokuun 25 p:nä oli nousu yhä jyrkkä ja keli vielä
huonompi; meillä oli nyt 6—8 tuuman vahvalta irtainta pyrylunta;
sen lisäksi oli ruvennut tuulemaan suoraan vastaamme.
Kun meistä päivällisateriat veivät liiaksi aikaa, keksimme
tänään sukkelan tuuman, että keitto pannaan tulelle kelkkaan
kulkiessamme. Siten saimme säästetyksi pitkän ajan, joka olisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
