Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 18. Suuntamme muutetaan Godthaabia kohti. — Ilmanala ja lumisuhteet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
AAVIKOLLA,
331
Jos vielä nousemme, niin on vaikea tehdä observatsioneja.
Aneroidibarometreissä olevan liikkuvan pykälikön avulla
tulimme varsin hyvin toimeen, vaikka ilmanpaino sittemmin
las-keusi paljoakin alemmas.
Vaan me emme tavanneet mitään alamäkeä. Me
kulimme viikottain loppumatonta tasaista lumi-erämaata. Toinen
päivä oli toisen näköinen. Joka päivä oli väsyttävän
yksitoikkoinen ja aina oli sellaista rehkimistä, jota ei voi suunnillekaan
kuvitella se, joka ei sitä ole kokenut. Kaikki oli tasaista ja
valkeaa kuin lumeksi muuttuneella merellä. Päivällä näimme
tässä luonnossa ainoastaan kolme kohtaa: auringon, lumipinnan
ja meidät itsemme, ja me olimme kuin katoavan pieni viiva,
joka on vedetty yhden ainoan valkoisen äärettömyyden läpi.
Sama näköpiiri kaikkialle; ei koskaan pistettä, mihin silmänsä
kiinnittää, ei koskaan pistettä, jota kohti suuntansa asettaa.
Ohjatessaan piti usein katsoa kompassia, ja suunnan
pitämiseksi, piti pitää silmällä aurinkoa, kun se oli näkyvissä, ja
silmätä jälkeensä neljää miestä, jotka siellä seurasivat, ja omia
jälkiään, ollakseen varma, ettei »häntä mutkia tehnyt».
Näköpiiri näköpiirin jälestä uudistui alituiseen, vaan ne olivat aina
samanlaisia. Me suunnille tiesimme, missä olimme, ja samalla
tiesimme, että pitkälle aikaa ei ollut odotettavissa mitään
muutosta.
Lumikenttä, jonka yli kulimme, oli melkein tasaista.
Ainoastaan hyvin mataloissa, pitkissä aalloissa, joita silmällä ei
helposti erottanut, kaarsi se toisesta rantarinteestä toiseen.
Aallon pohjain suunta oli melkein suoraan pohjoiseen ja etelään.
Lumipinnasta kirjoitan elokuun 30 p:nä, että irtain, vasta
satanut lumikerros, joka on aivan kovaksi jäätyneen vanhan
jäälumen päällä, ei ole enempää kuin 4—5 tuumaa paksu,
tasainen ja sileä, jota vastoin se edellisinä päivinä oli aina jalan
paksuinen ja ajautunutta kinoksiin, jossa kelkat luistavat
huonosti.
Siitä päivästä oli lumen pinta sileää kuin peili ilman
muuta epätasaisuutta kuin meidän jälkemme.
Meidän päivätaipaleet yleensä eivät olleet pitkiä, 1 ja 2
penikulman välillä. Harvoin ne olivat pitempiä, kun keli
melkein aina oli raskas. Jos olisimme tulleet varemmin kesällä,
esim. juhannuksen aikaan, olisi meillä ollut erinomaisen liukas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
