Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 21. Ameralikvuonolle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
RAVNAN VOIMANOSOITUS.
379
kasta irtipääsivät, niin hän ja Balto ensi töikseen juoksivat
tunturille aivan kuin silloinkin, kun itärannalle pääsimme.
Vaan nyt oli aika ajatella päivällistä. Ei voimakkainkaan
tunne päämaalinsa saavuttamisesta saa unhottumaan aineellisia
tarpeita, päinvastoin ilo vaikeuden voittamisesta teki aineellisen
nautinnon kaksinkertaiseksi.
Päivällisen syötyä ryhdyimme heti tekemään kukin
itselleen taakkaa jalkapatikkamatkalle laakson läpi. Meidän piti
ottaa mukaan niin paljo kuin mahdollista välttämättömintä.
Jotta olisi heti vähän aineksia venerakennukseen, otimme
muutamia bambusauvoja, arvellen että rakennuksen aikana
voidaan hakea lisää. Tavarat, joita emme voineet tuoda
mukanamme, pantiin kelkkoihin ja peitettiin hyvästi pressuilla. Kun
tämä oli tehty, olimme vihdoin jälkeenpuolisten valmiit
taipaleelle.
Nyt saimme nähdä miten paljo voimaa oli pienessä
Rav-nassa. Sisämaan jäällä hän oli vetänyt keveintä kuormaa; hän
valitti alituiseen, että se oli raskas hänelle »vanhalle miehelle»,
ja jäi aina jälkeen. Kun nyt olin jakanut kuuteen osaan sen,
minkä luulin voivamme kantaa, hämmästyin isosti, kun Ravna
oman osansa lisäksi otti selkäänsä vaatesäkkinsä. Minä sanoin
hänelle, ettei ollut tarkoitus hänen molempia ottaa; vaan hän
vastasi vain, että hän ei eroa vaatesäkistään, jossa oli hänen
Uusi testamenttinsakin. Ja raskaan taakkansa kanssa, jonka
alle hän melkein katosi, hän asteli yhtä keveästi ja reippaasti
kuin kukaan meistä. Hän ajatteli nyt, ettei ollut enään syytä
säästää voimiaan, ja tahtoi nyt kerran meille näyttää, minkä
hänessä miestä oli. Oli totta, mitä Balto aina ihmetellen sanoi:
»Tuo Ravna, jumaliste, siinä miestä, joka pystyy!»
Laskeutuminen monessa kohdin oli jyrkkää, tie kulki
rämeitä ja tasankoja, joissa oli yltänään kiviä, ja taakat olivat
raskaat. Eipä sen vuoksi ollut ihmettä, että matka lyheni
hitaasti. Useat kerrat sanoi Ravna minulle ihastuksissaan:
»Täällä haisee niin hyvälle, aivan kuin Lapin tuntureilla siellä,
missä on paljo porojäkälää. Ja niin olikin: täällä tuoksui
tun-turiruoho ja jäkälä, ja halustamme hengitimme täysin keuhkoin
suloista ilmaa.
Iltapuoleen tulimme pitkälle järvelle, jonka nimitimme
Langvandetiksi (Pitkäjärveksi). Siellä näimme, ihmeeksemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
