Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ENSI KERTA HUONEESSA.
403
juuri ajatus Europaan menevään höyrylaivaan ehtimisestä
meitä kannustanut; tämä ajatus oli aina kummitellut
aivoissamme eikä ollut koskaan suonut meille hetkenkään rauhaa.
Me olimme aina lohduttaneet itseämme, että saisimme
vaivamme korvata laivassa, ja nyt oli tämä laiva mennyt paljoa
ennen kuin alotimme jäämatkamme. Koko tuulentupa
kauniista toiveista luhistui nyt kokoon. Varsinkin oli ikävää
toisten vuoksi, joilla oli läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joita
kaipasivat, ja muutamalla oli vaimo ja lapsia. Usein he olivat
puhelleet, miten hauskaa on, kun nyt pian pääsevät kotia. Nyt
saisivat tänne jäädä talveksi, ja kotona olijat luulisivat heidät
aikoja sitte kuolleiksi. Se ei saanut tapahtua. Sana piti heti
panna menemään Foxille, joka oli ainoa toivomme.
Puhellessamme siinä tuli vielä toinenkin europalainen
paikalle. Se oli hra Voged, saksalainen lähetyssaarnaaja. Hän
toivotti meidät tervetulleiksi eikä päästänyt meitä talonsa sivu.
Tämä oli sama rakennus, jonka olimme ensiksi nähneet ja jota
käytettiin sekä kirkkona että lähetyssaarnaajan asuntona.
Oli äkillinen muutos tulla taas huoneeseen.
Yksinkertainen sisustus tämän hurskaan miehen talossa meistä tuntui
melkein mitä suurimmalta ylellisyydeltä. Jo tuolille istuminen oli
kummallista, ja valkoisella liinalla katetussa pöydässä
syöminen, kahvelin ja veitsen käytteleminen valkoisilla
poslinilauta-silla oli ihan ihmeellistä. Vaan hyvälle maistui? Sitä en
uskalla varmaan sanoa? Kieltämättä oli suloista syödä tuolla
ulkona tulen ääressä, repiä lokkeja kynsillä ja hampailla, ilman
kahvelia, lautasta, ilman minkäänlaisia tapoja.
Syödessämme tuli Godthaabin kirkkoherra Balle ja heti
hänen jälessään tohtori Binzer. Tieto meidän tulostamme oli
jo levinnyt siirtokuntaan, ja he olivat heti ehättäneet tänne
toi-vottaakseen meitä sydämmellisesti tervetulleiksi.
Nyt syntyi kysely ja kertominen matkastamme, ja
kuunneltiin puhettamme mitä suurimmalla huomiolla ja
jännityksellä. Me lähdimme sitte liikkeelle heitettyämme hyvästit
rakastettavalle isäntäväellemme.
Me hämmästyimme isosti ulostullessamme, kun satoi. Me
olimme siis kuin onnen suosikit tulleet ihmisten ilmoille
parhaaseen aikaan. Sade olisi ollut kaikkea muuta, vaan ei
hauskaa pienessä ruuhessamme. Kun meille oli luvattu, että
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
