Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
DIETRICHSON JÄRVESSÄ.
411
taas koettaa mennä muutaman pienen lahden poikki; hän tällä
kertaa otti sukset jalkaansa ja veti kelkkaa jälessään. »Kun
minulla oli kartan teko laaksosta ja sen vuoksi minun piti
lakkaamatta pysähdellä ja poikkeilla syrjään, päätin, saavuttaakseni
toiset pikemmin, oikaista samaa tietä kuin Baltokin. Järvelle
tullessani otin siis sukset ja menin jäälle vetäen kelkkaa
jäles-säni. Tultuani puolimatkaan, huomasin jään sujuvan, vaan kun
näytti olevan toinen jää alla, menin edelleen. Jää heikkeni
yhä, toinen jää loppui alta, ja lopulta oli vain hienoja telejä,
joita myöten kulin. Nyt oli koetettava lyhintä tietä päästä
maalle; vaan lopulta jääteli ei enään kannattanut minua, ja
minä vajosin suoraan jään läpi. Suksien päästäminen jaloista
oli silmänräpäyksen asia, kun ne eivät olleet sidotut, ja minun
piti uimalla mennä loppumatkan, 15 ä 20 kyynärää rantaan.»
Balto, joka myöskin oli ollut vähällä pudota järveen ja
joka oli kuullut, että Dietrichson aikoi mennä järven yli, oli
tullut paikalle, ja hän kuvaa tapausta seuraavasti: »Kun
pelkäsin, että hän, Dietrichson, menee huonon jään poikki, otin
huilun (joksi hän sanoi pieniä merkkitorvia, joita meillä oli
mukana) ja juoksin muutamalle harjulle ja puhalsin. Dietrichson
vastasi heti, ja minä menin sinne nähdäkseni miten käy.
»Juuri kun tulin sinne, oli Dietrichson jäällä, ja minä näin,
että se oli heikkoa, ja minä huusin: tule tänne rantaan! Vaan
hän ei tullut. Sitte hän hiihti vielä muutaman askeleen, ja sitte
katosi hän jäiden sekaan. Silloin huusin: »Anna kelkan mennä
ja ui rantaan!» Hän teki niin ja ui rantaan ja me otimme
hänen taskustaan hänen koneensa, etteivät liian kastuisi.
»Sitte emme tienneet mitään neuvoa, miten saisimme
kelkan rantaan, vaan Dietrichson sanoi: »Minä uin kelkan luo
ja tuon sen rantaan». Silloin minä sanoin: »Elä tee sitä. Sinä
vilustut, ja sinä ihan turmelet itsesi.» Ja sitte minä huusin
Kristiansenille, että hän tulisi ja toisi pitkän sauvotnen,
bam-bukepin ja köyden, jotta saataisiin kelkka rantaan, mutta
Dietrichson ei välittänyt siitä, vaan meni taas jäälle. Heti kun hän
tuli muutamalle jäätelille, kallistui se ja Dietrichson meni
umpi-päihin järveen. Hän ui taas rantaan. Minä juoksin
muutamalle kalliolle ja huusin niin paljo kuin jaksoin. Kristiansen
juoksi silloin toiselle kalliolle ja huusi: »Mikä on hätänä?» —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
