Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TELTALLA.
413
lappalaisten täytyi pitää märät vaatteet yllään, väännettyään
niistä enimmän pois.« Sellaisia vaivoja heillä oli vielä monet
kestettävinä.
Jo samana päivänä jälkeen puolisten pääsivät he vuonolle
ensimmäisen kuormansa kanssa, ja seuraavana päivänä — siis
samana päivänä kun me tulimme Godthaabiin — oli kaikki
tavarat tuotuina.
»Ruokavarat nyt laskettiin ja näkyi,« sanoo Dietrichson,
»että meillä oli, paitsi pemmikania pitemmäksi ajaksi, leipää 6:ksi
ja hernemakkaraa 5 päiväksi, jos söimme näitä aineita
minimimäärän. Rasva-ainetta meillä ei ollut ollenkaan, kun se oli
jo loppunut 5 päivää sitte, eikä suolaakaan, jota useat
retkikunnan jäsenet viime aikoina olivat kovasti kaivanneet.
»Me nyt joka päivä voimme odottaa sanaa tovereiltamme.
Olimmepa toivoneet, että kun me tulemme tavarain kanssa
vuonolle, niin on siellä veneitä hakemassa meitä. Vielä ei
meillä ollut syytä levottomuuteen; vaan vielä kahdeksan
päivän kuluttua kuulematta heistä mitään, täytyy meidän koettaa
maitse päästä siirtokuntaan; sillä silloin täytyy meidän pitää
heitä menneinä miehinä, ja siihen saakka kaikki ruoka-aineet,
paitse pemmikania, ovat loppuneet. Tätä ainoaa ravintoainetta
meillä on sen verran jälellä, että voimme lähteä sellaiselle
matkalle.
»Teltan edustalle teimme nuotion ja sen ympärille
paneu-simme levolle, jonka tarpeessa olimme. Koko
jälkeenpäivälli-sen vietimme siis pitkällämme pehmoisessa kanervikossa,
iloisina siitä, että pahin pula tavaroista oli nyt ohi ja että toivossa
oli nyt pian ruokasammat ja paremmat päivät.»
Seuraavat päivät kuluivat enimmäkseen lepäillessä.
Kun Dietrichson lokakuun 6 p:nä oli jahtiretkellä niemellä,
jossa Sverdrup ja minä vihdoinkin pääsimme syvälle vedelle
purjevaateveneellämme, kuuli hän yhtäkkiä pyssyn
laukauksen. »Minä ehätin,« sanoo hän, »harjanteelle katsomaan,
näkyisikö ketään, ja pian huomaankin kaksi grönlantilaista, jotka
tulivat niemelle päin, myttyjä ja säkkejä selässä. He
kantoivat tavaroita eskimolaisille omituisissa leveissä kantohihnoissa,
jotka menevät otsan yli. Kun minä heille huusin, pysähtyivät
he heti, ja me astuimme toisiamme vastaan. Näkyi silloin, että
he olivat kajakkimiehiä, jotka toivat sanan Nansenilta. He
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
