Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
416
JÄLKIMMÄISET AUSTMANNALAAKSOSSA.
tavia savupilviä telttaan, aivan kuin olisimme tahtoneet korvata
vahingon, jonka tässä suhteessa olimme kärsineet. Nansen
kirjoitti, että hän ja Sverdrup elivät kuin prinssit Godthaabissa;
vaan yhtä tyytyväisiä mekin olimme tällä hetkellä, ja me
olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tämä oli hauskin ilta
teltassa, sillä kun tiesimme, että toverimme olivat onnellisesti
päässeet perille ja että me joka päivä voimme odottaa veneitä,
niin olivat kaikki huolet haihtuneet.
»Teltassa oli mitä vilkkain kielisekamelska: norjaa, lappia
ja eskimokieltä. Kun meillä paitse merkkikieltä oli
grönlantilainen sanakirjamme ja kielioppi, niin ei ollut vaikea tulla
toimeen vieraidemme kanssa. Toinen heistä, Peter, oli pyytömies
Godthaabista, toinen, Silas, kelpo poronampuja Umanakista.
Molemmat olivat järkimiehiä, he osasivat lukea ja kirjoittaa,
vieläpä piirustaakin. Heidän tekemänsä kuvat muutamista
rakennuksista Godthaabissa ja Umanakissa olivat niin hyvin
tehtyjä, että me sitte nähdessämme rakennukset tunsimme ne heti.
»Vasta myöhään illalla menimme levolle. Kristiansen,
Balto ja minä konttasimme toiseen säkkiin, Ravna ja
grönlantilaiset toiseen. Uni ei kuitenkaan tullut heti, sillä meidän
vieraamme, kun olivat makuulle päässeet, rupesivat heti
veisaamaan virsiä. He veisasivat kolme virttä ja lukivat sitte
Isämeitänsä.»
Seuraavana päivänä Silas meni poronjahtiin. Dietrichsonia
halutti kovasti mukaan, vaan ei voinut jättää tovereitaan, kun
näiden hänen määräyksensä mukaan oli sinä päivänä
kannettava tavarat edemmäksi niemelle päin, syvän veden rantaan.
Kertomuksessaan siltä päivältä Dietrichson kirjoittaa:
»Köyhää ateriaamme syödessä sisämaanjäällä tuli kerran
puheeksi, mitä ruokaa silloin mieluummin tahtoisimme. Me
kaipasimme kovasti rasvaa ja sen vuoksi kaikki äänestimme
voi-puuroa. Nansen silloin lupasi, että saamme sitä, kun tulemme
Godthaabiin. Niiden hyvien tavarain joukossa, joita hän oli
lähettänyt, olikin voita ja nisujauhoja. Ensimmäinen lämmin
ruoka-ateriamme, tavarat saatuamme, oli sen vuoksi tuo usein
puheena ollut puuro, eikä ruokahalua puuttunut. Alussa me
vähän arvelimme, oliko viisasta tyydyttää ruokahalunsa niin
täydellisesti, vaan sitte tuumasimme: Pyhy, kun olemme kes-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
