Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 25. Jahtiretki Ameralikvuonoon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JOEL.
429
vastoin hän oli kalastamiseen, jota oikea pyytömies halveksii,
porojahtiin ja muuhun satunnaiseen urheiluun hyvin hyvä.
Hän oli laiska oikein riittämään asti; pahat kielet väittivät
myöskin, että hänellä ei ollut oikein tarkkaa käsitystä
omistusoikeudesta. Hänen vaimonsa Ane Kornelia, oli samaa maata
kuin Joeli.
Me sinä päivänä pääsimme Ameralikvuonon suulle, jossa
vastatuuli pakotti meidät pysähtymään.
Pimeässä pyöriskeltyämme — päivät tähän aikaan ovat
täällä lyhyet — ja pari tuntia vietettyämme lumipyryssä ja
pakkasessa teltan paikkaa kaivaissamme, vuolukiviä kantaessamme
rannalta jyrkkää mäkeä ylös y. m. olemme vihdoin saaneet
kaikki kuntoon. Rautaliesi on asetettu, iloinen nuotio loimuaa
siinä, ja teekattila jo kuohuu ja levittää pieneen hauskaan
telttaamme viehkeän, kaukaista itää muistuttavan tuoksunsa, ja
johtaen mieleen kodin ja perhe-elämän, lumipyryn remutessa
ulkona.
Sitte syödään iltanen, sytytetään sikarrit ja hyvänvoinnin
tunne valtaa tuon pienen norjalais-lappalais-grönlantilais-joukon.
Me heittäydymme suloiseen »dolce far niente», tyytyväisnä
siitä varmuudesta, että meillä nyt ei ole sellaista kiirettä kuin
viimeksi teltassa maatessamme sisämaanjäällä.
Seuraavana päivänä ei Joelin mielestä ollut hyvä jatkaa
matkaa: jokseenkin kova vastan en puhalteli vuonolta. Me
saimme tyytyä riekkojen ampumiseen. Seuraavana päivänä oli
parempi ilma ja me soudimme vuonoon Joelin leikkiessä
kajakillaan veneemme ympärillä.
Kun me illan hämyssä tulimme lähelle Kasigianguif ia,
vuonon etelärannalla, jossa meidän oli laskettava maalle,
ku-letti Joel meitä mitä kummallisimpia mutkateitä ennen kuin
pääsimme tulevalle telttapaikallemme. Ensin mentiin
muutaman syvän lahden perukkaan, jossa Joel kävi joella juomassa
ja levähtämässä, antaen meidän vain odottaa; sitte mentiin
lahdesta takaisin toista rantaa pitkin, jossa hän muutaman niemen
luona oli yhdessä kohti neljännestunnin aikaa puuhaten muka
jotakin, joka kuitenkin, mikäli minä näin, oli vain jotakin,
saadakseen olla tekemättä mitään. Sitte mentiin edelleen toisen
lahden pohjukkaan ja taas pitkin rantoja toiselle puolen.
Meidän oli mahdoton ymmärtää, mitä ihmeen kummaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
