Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 25. Jahtiretki Ameralikvuonoon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SYÖMINGIT.
435
avatessani illalla. Sääli oli kuitenkin panna hukkaan hyvää
verta. Me seotimme sen jauhoilla ja keitimme rössyä
muutamassa kahvipannussa, joka vuoti kuin seula. Sitä piti paikata
puurolla ja lihalla ja mitä vain käsille sattui. Nokan ympärille
panimme suuren sidetaikinan jauhoista, ruohoista ja köysistä,
jotta pannun nokka näytti sitte hyvin pulskalle.
Sitte syötiin rössyä. — Ensimmäiset palat innolla pyrkivät
takaisin vatsasta, vaan tottumus on hyvä opettaja; me kylmällä
välinpitämättömyydellä pistelimme vain poskeemme, ja annahan
olla, rössy alkoi maistua. Joel katseli tyytymättömänä koko
laitosta, ja kun pyydettiin häntä olemaan hyvä ja ottamaan,
niin pudisti hän päätään ja sanoi: »Ajorpok», joka on suunnille
sama kuin: »se on paljasta roskaab Vaan lohduttaakseen itseään
hän otti riekon, josta kaivoi sisälmykset ja nielasi ne melkein
yhdellä kertaa. Aivan kuin hän ei olisi meidän rössyssä saanut
tarpeeksi suolien sisusainetta. Baltosta tuo jo oli liikaa. Hän
huusi: »Ei! Ei!» käänsi suunsa teltan oveen päin ja sitte
kuului omituisia meritautisen ääniä. Joel jatkoi huoletonna miesnä
aterioimistaan, höyhensi riekon ja pisteli sen sitte poskeensa
sorkkineen päivineen. Jälelle jäi vain pieni höyhentukko. Tämä
oli hyvin pakanallista Balton silmissä. »Tuohan on
akkuraa-tisti kuin haukka,» sanoi hän.
Sitte keitettiin poron lihaa, vaan se maistui melkein yhtä
paljo ravalta kuin veriruokakin. Vaan se oli kuitenkin Joelin
ja Balton mieluista; he ahmivat, he joivat liemenkin ja sitä
meillä taas ei haluttanut, jo sen hajusta meille oli kylliksi.
Yleensä meidän kyökkimme ei ollut parasta laatua.
Jauho-puuroa söimme melkein puoliraakana; se maistui kuin liisteri;
sillä meillä ei ollut koskaan malttia odottaa sen täysin
kypsymistä; tahi tahrimme sen lieteen ja saimme sen sillä tavoin
syödä paistettuna. Poronlihaa laitettiin sillä tavoin, että me
panimme sen kylmettyneenä lieteen ja söimme pinnan sen
mukaan kuin se suli j. n. e. Balto sanoi, että olimme lähteneet
Ameralikvuonoon varta vasten saadaksemme harjoittaa
sikai-suutta, kun mielestämme emme tarpeeksi saaneet Godthaabissa.
Me olimme ikävöineet sisämaanjää-elämää, emmekä sen vuoksi
olleet viihtyneet siellä. Se oli todellinen syy
Ameralikvuono-retkeen.
Balto muuten oli meidän alituinen rattoneuvoksemme.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
