Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
105
verran. Kovaa kivikkoa oli maaperä kaikkialla.
Minua alkoi jo vähitellen uuvuttaa, ja kosk’ei
mitään huomattavampaa ollut nähtävissä; läksin
hiljalleen astumaan takaisin satamaa kohti. Saa-
tuani meren näkyviin, näin meidän miesten jo
olevan veneessä ja soutavan kuin henkensä
edestä laivaa kohti. Olin ruveta huutamaan
heille, vaikka se näin pitkältä matkalta olisi
turhaa ollutkin, mutta samassa näin erään hir-
muisen suuren olennon juoksevan heidän pe-
räänsä kiivasta vauhtia. Vesi ei ulottunut häntä
kuin polviin. Arvaamattoman pitkin askelin hän
harppaili, mutta vene kun oli jo puolen penin-
kulman verran edellä, ja rannikko täynnään
kareja ja kivisärkkiä, niin ei hirviö enää voinut
venettä saavuttaa. Tämä kerrottiin minulle vasta
perästäpäin. Nyt en uskaltanut katsoa tuon
takaa-ajon päättymistä, vaan juoksin takaisin
samaa tietä kuin olin tullutkin ja kiipesin jyrkän
mäen harjalle, josta oli laaja näky ympärille.
Seutu oli ylt’yleensä viljeltyä. Mikä minua
ensinnäkin hämmästytti, oli ruohon tavaton pituus
niityillä: heinänkorret noin 20 jalkaa pitkiä!
Tulin tuosta vallantielle. Sellaiselta se aina-
kin minusta näytti, vaikk’ei se senpuolisille ihmi-
sille ollut kuin kapea polku ohrapellon poikki. *
Sitä astuin nyt kotvan aikaa, mutta sivuilleni
en juuri nähnyt mitään, ohra kun oli parhaim-
millaan ja korret vähintänsä 40 jalkaa pitkiä.
Pääsin tuosta vihdoin pellon päähän, ja siinä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
