Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104
ollut mitään, sillä alus oli luja, eikä selvillä ula-
poilla kareistakaan pelkoa.
Vähitellen vaimeni myrsky, purjeita nostet-
tiin, ja alus totteli jälleen peräsintä. Kovaa
vauhtia kuljettiin yhä itää kohti, emmekä tahto-
neet tästä kurssista poiketakaan, jottei ajaisi
meitä Suuren Tatarian kaakkoispuolitse vielä
Pohjoiseen Jäämereen.
Ruokavaroja oli riittämään asti, mutta juoma-
vedestä alkoi olla kova puute.
Eräänä päivänä — se oli 16:s kesäkuuta 1703
— huomasi laivapoika mastosta maata näky-
vissä. Seuraavana päivänä oli edessämme saari
tai mannermaa, emme varmaan osanneet sa-
noa, kumpiko. Etelää kohti pisti siitä ulos
mereen pitkä niemi, jonka rannalla oli avonai-
nen satama, mutta niin matala, ett’ei siihen käy-
nyt isolla laivalla laskeminen. Käytiin senvuoksi
ankkuriin noin meripeninkulman päässä ran-
nasta, ja kymmenkunta miestä läksi laivan suu-
ressa sluupissa maihin aseilla varustettuina ja
mukanaan vesitynnyreitä. Miesten oli määrä
tuoda laivaan vettä, jos suinkin löytävät. Minä
pääsin mukaan, minun kun teki mieleni nähdä,
millaista tämä tuntematon maa on.
Maihin päästyä ei löydetty jokea eikä läh-
dettä eikä merkkiäkään mistään asumuksesta.
Merimiehet alkoivat astua pitkin rantaa, haes-
kellen makeata vettä; minä läksin samoilemaan
eri suunnalle ja erkanin muista peninkulman
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
