Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
132
kosk’ei minun nyt enää tarvitse peljätä huonoa
kohtelua, minua kun suojelee niin suuri ja hyvä
hallitsijatar, ihmiskunnan kunnioitus, maailman
lemmikki, alamaistensa ihastus, kansansa onnen
luoja, niin toivon minä isäntäni pelvon olevan
turhan, sillä johan minä nytkin tunnen elinvoi-
mieni palajavan keisarillisen majesteetin läsnä-
olon vaikutuksesta.
Näin minä puhuin takerrellen ja sanoja tavoi-
tellen. Jälkimmäinen osa puhetta oli ollut puettu
siihen muotoon kuin tässä kansassa tavallista on.
Nuo lauseparret oli Pikku-muori opettanut mi-
nulle matkalla hoviin.
Hänen majesteetinsa suvaitsi suopeasti suoda
minulle anteeksi kieleni vaillinaisuudet, olipa
päinvastoin hämmästynyt, huomatessaan niin
paljon älyä ja ymmärrystä näin pienikokoisessa
olennossa. Hän otti minut omaan käteensä ja
vei kuninkaan luokse, joka juuri nyt oli vetäy-
tynyt huoneesensa. Hänen majesteetinsa, varsin
vakava ruhtinas, katse tuima ja terävä, ei huoman-
nut ensi aluksi, millainen minä olenkaan, vaan
kysyi kuningattarelta kylmällä äänellä, mistä
saakka hän on niin mielistynyt splaknuk’eihin,
sillä sellaisena hän näkyi minua pitävän, virues-
sani alassuin kuningattaren kämmenellä. Mutta
kuningatar, erittäin teräväjärkinen ja hilpeä-
luontoinen ruhtinatar, pani minut seisomaan
kuninkaan kirjoituspöydälle ja käski minun omin
sanoin antamaan kertomuksen itsestäni. Minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
