Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
143
Kuningatar ivaili usein minun arkamaisuut-
tani ja tiedusti minulta kerran, ovatko kaikki
ihmiset minun kotimaassani sellaisia pelkureita
kuin minä. Syy oli seuraava. Kesäiseen aikaan
on tässä maassa paljo kärpäsiä, kooltaan niin
suuria kuin leivoset meillä. Näiltä pahan-ilkisiltä
hyönteisiltä en tahtonut ateriain aikana saada
rauhaa ensinkään, ne kun myötäänsä hörisivät
ja pörisivät korvissa, pyrkivätpä lautasellenikin
ja väliin lensivät nenälle tai otsalle, pistellen
kipeästi ja levittäen ympärilleen varsin ilkeätä
löyhkää. Minulla oli koko työ ja tekeminen,
huiskiessani niitä pois, enkä saattanut olla hät-
kähtämättä joka kerta kuin ne lensivät kasvoil-
leni. Kääpiön tavallisia koiruuksia oli se, että
hän otti kouraansa koko joukon kärpäsiä —
aivan niinkuin koulupojat meillä — ja päästi
ne äkkiä lentoon minun nenäni alla, säikyttääk-
seen minua kuningattaren suureksi huviksi.
Kostoksi minä silvoin niitä veitselläni lennosta,
ja siinä toimessa minä pian totuinkin sangen
näppäräksi.
Muistuu tässä mieleeni, että Glumdalclitch
asetti minut kerran taas tapansa musaan lippai-
neni akkunalaudalle, raitista ilmaa hengittämään.
(Minä näet en uskaltanut sallia ripustaa lipasta
naulasta akkunan ulkopuolelle, niinkuin meillä
Englannissa ripustetaan linnunhäkkejä.) Olin
lykännyt toisen akkunani syrjään ja söin par-
haillani makeata kakkua murkinaksi. Silloin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
