Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170
kiitollisuuden osoitukseksi kaikesta suosiosta ja
suojeluksesta, mitä minun osakseni täällä on
tullut.
Kuningas kauhistui, kuullessaan minun ku-
vaustani noista hirvittävistä koneista ja samoin
minun ehdotustani. Hän sanoi olevansa häm-
mästynyt siitä, kuinka niin mitättömässä ja mate-
levassa maanmadossa kuin minä (nämä olivat
hänen omat sanansa) saattaa olla moisia epä-
inhimillisiä ajatuksia, ja kuinka minä niin tyy-
nellä mielin saatan kuvailla hänelle kaikkia
noita verisiä hävityksen töitä, joita moiset koneet
aikaansaavat. Kaiken tuon, arveli hän, on kek-
sinyt häijy henki, ihmiskunnan vihollinen. Hän
puolestaan — lausui majesteeti — ei iloitse mis-
tään niin paljoa kuin uusista keksinnöistä taiteen
ja luonnon alalla, mutta mieluummin hän me-
nettäisi puolet valtakuntaansa kuin pääsisi moi-
sen salaisuuden perille. Minut hän kielsi hen-
keni uhalla puhumasta tästä asiasta enää sanaa-
kaan.
KAHDEKSAS LUKU
Kuninkaan ja kuningattaren mukana valtakunnan raja-
maihin. — Lähtö maasta varsin merkillisellä tavalla.
Alati asui minun sisimmissäni se varma tieto,
että vielä minä täältä kerran pääsen pois, vaikk’en
ensinkään tiennyt, miten, enkä osannut rakentaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
