Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
173
hyvää. Menin sitten sisään, ja poika sulki akku-
nan, jott’ei tulisi vetoa. Pian olinkin vaipunut
uneen. Luultavasti kävi nyt niin, että poika,
huomattuaan minun nukkuneen ja ajatellen,
etteihän tässä mitään vaaraa ole peljättävissä,
läksi hakemaan kallioitten koloista linnunmunia.
Ennen nukkumistani huomasin näet hänen sa-
moilevan rantoja pitkin ja kumartuvan pari ker-
taa jotain ottamaan.
Oli miten oli, äkkiä minä heräsin siihen, että
lipasta kovasti nyäistiin ylöspäin katon harjassa
olevasta renkaasta. Tunsin lippaani kohoavan
ylä-ilmoihin ja äkkiä lähtevän kiitämään hirveätä
vauhtia eteenpäin. Ensi nykäys oli vähällä vis-
kata minut rippumatosta lattialle, mutta sitten
tuntui liike varsin mukavalta. Huusin monta
kertaa minkä suinkin jaksoin, mutta siitä ei ollut
mitään hyötyä. Vilkaisin ulos akkunoista, mutta
ei näkynyt muuta kuin pilviä ja niitten välissä
taivaan kantta. Pääni päältä kuulin ääntä, niin-
kuin siipien suhinaa, ja silloin vasta alkoi tilani
minulle selvitä: kotka oli nokallaan tarttunut
renkaasen ja kiidättää nyt lipasta korkeuteen.
Sieltä se sen pian pudottaa kallioihin, niin-
kuin kilpikonnan kuorinensa, ja syödä raas-
taa suuhunsa minun ruumiini. Kotkalla on näet
niin tarkka hajuaisti, että se vainuaa saaliinsa
pitkäin matkain päästä, vaikka se olisi parem-
massakin piilossa kuin minä parin tuuman pak-
suisten lautain takana.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
