Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
G U T E N BERG
ti
N:o 1
Från nära och fjärran belägna orter höjas röster för
bildandet af ett finskt typografförbund, ty man
inser mer och mer dess stora betydelse för
vår kår. Till detta förbunds bildande skola
våra bästa krafter sparas. Gutenberg skall
egna sig- åt detta med stort intresse.
Redaktionen är alltför väl medveten om sin
oförmåga att kunna gagna den finska
typografkåren utan trofasta kamraters understöd. Efter
vår inte öfvertygelse skola vi dock alltid
yttra oss. Komina vi likväl att begå några
fel, så sker detta säkert af missförstånd, men
i god afsigt; — människan är ju ej
felfri. Vi behöfva en säker kännedom om vår
ställning. Vår uppmaning är därför att man
rnå bistå oss med pålitliga underrättelser, på
det att vårt arbete skall krönas med framgång
till typografkårens välfärd.
Kirjaltajat!
Alamme tällä numerolla vastuunalaisen työn,
hyvin tietäen painetun sanan suuren
merkityksen. Levottomasti katselemme tulevaisuutta
kohti, odottaen mitä se on mukanaan tuova.
Aavistamme että meille koittaa huolekas ja
riitaisa aika. Raskaammalta kuin muuten,
täytyy meille alku tuntua, kun olemme nähneet
kuinka avuliaat henkilöt ovat meistä panettelua
ja meitä loukkaavia syytöksiä levitelleet. Hyvä
ei suinkaan ole ollut tarkoitus näillä syytöksillä,
niillä on päinvastoin tahdottu vastustaa
aiko-intiksiamme, herättää epäluuloa meitä kohtaan
ja lopuksi saada meitä horjuvaisiksi. Kuinka
paljon pahaa nämä panettelut ovat ehtineet
vaikuttaa emme tiedä, sen kumminkin tiedämme
että ne useimmissa tapauksissa ovat kumonneet
itsensä. Näyttää myös siltä kuin tulisi meille
lukuisia ystäviäkin. Se meitä ilahuttaa.
* t
*
Minne meidän on pyrittävä? Päätnaalinamme
on oleva totuuden ja oikeuden voitto! Kysymys
ja vastaus eivät ole eilispäivän vanhoja, vaan
kumminkin aina uusia. Tukalina hetkinä on
tieto, että pyrimme kohden päämäärää jonka
suhteen kaikki muut ovat mitättömiä, oleva
tukenamme, antaen lepoa mieleen ja tehden
vastoinkäymiset vähemmin tuntuviksi. Suurin
tukemme on oleva yksimielisyys. Paljon
merkitystä tälläkään tosin ei ole, ellei sitä käytetä
oikeaan tarkoitukseen. Oikeus edistyy aina
varmasti, vaikka kohta huomaamattomasti. Meillä
nyt elävillä ei kenties tule olemaan onni nauttia
hedelmiä niistä vesoista, joita hoidamme. Jos
elämämme lopussa katselemme taaksepäin niin
kauas kuin muisti riittää, tulemme luultavasti
huomaamaan kuinka paljon muutoksia on
tapahtunut. Tuleva sukupolvi on meiltä saava
perinnöksi mitä me olemme aikaansaaneet, niinkuin
mekin olemme edeltäjäimme työn perineet. Uusia
pyrintöjä syntyy uusien aikain mukana. Kun
vanhat voimat uupuvat, tulee nuorten jatkaa
edistystvötä.
* ii
*
Työläisten osallisuudesta
liikkeen voittoon.
Työmiehellä ei ole muuta pääomaa kuin
työvoimansa ja -kykynsä. Kun hän tämän
pääomansa kuluttaa raha-pääoman palveluksessa,
olisi oikeus ja kohtuus että hän myöskin tulisi
osalliseksi liikkeen tuottamassa puhtaassa
voitossa. Jos niin olisi asianlaita, ei työmies
tarvitsisi tuntea itseään paljaaksi työjuhdaksi
toisen palveluksessa. Sen kautta ainakin
suuresti vältettäisiin nykyajan alhaisossa kytevät
muliistusaineet tuleen syttymästä.
Tällaisesta järjestelmästä ei hyöty yksinään
tulisi työntekijälle, vaan myöskin työnantajalle.
Sillä kuinka usein eikö huolimattomat henkilöt
ja ainakin maanknleksijat. jotka vähä väliä
muuttelevat paikasta toiseen, kevytmielisesti turmele
ja hävitä työaineita, ajatellen ja usein sanoenkin:
ei se minun tavaraani ole eikä minulle häviöksi.
Jos työväestöllä olisi toivoa vuoden lopussa
saada, niin sanoaksemme, ansaittu palkkio hyvistä
avuistaan, niin varmuudella voimme sanoa, että
jokainen paraan kykynsä mukaan silmällä pitäisi
isäntänsä etuja. Sillä, kuten eräs ruotsalainen
sananlasku sanoo: »moni pieni puro synnyttää
suuren joen». Niin tässäkin. Arvaamattoman
paljon kuluu vuodessa kerrallaan näennäisesti
vähäpätöisen huolimattomuuden ja
välinpitämättömyyden tähden.
Emme suinkaan tarkoita että etu voiton
osuuteen annettaisiin umpimähkään jokaiselle.
Päinvastoin. Tämä olisi annettava ainoastaan
kaikilla tavoin kunnollisiin mille, useita
rnäärä-tyitä vuosia saman isännän palveluksessa olleille
työntekijöille. Samalla kuin kasvatettaisiin
itsetietoista, yhä paremmaksi pyrkivää työväestöä,
saisivat isännät samalla alamaisia, joita ei aina
tarvitsisi kovuudella kurissa pitää ja joihin
kaikissa tapauksissa voisi täydellisesti luottaa.
Aina vaan vaatimuksia, yhä uusia vaatimuksia!
— kaiketi sanotaan. Mutta tämä ei olekaan
vaatimuksena lausuttu, vaan huomioon otettavana
tulevaisuuden-aatteena.
Periaatteessa on tätä järjestelmää jo hyvin
kauan seurattu. Ainakin kirjapainoissa on ollut
tapana, että työnjohtajalle, joskus useammallekin,
on myönnetty joku prosentti liikkeen
nettotulosta. Ei suinkaan tämä tapahdu muussa
tarkoituksessa kuin kehoitukseksi valvomaan
isäntänsä etuja, jonka palveluksessa he, niinkuin
muutkin palkansaajat, ovat. Ja vielä, onhan
ihmisystävällisimmät työnantajat tavallisesti
antaneet kelvollisille työmiehilleen vuotuisia
palkkioita lahjoina joulurahain muodossa.
Ulkomaan lehdistä otettuina on joskus
meidänkin jokapäiväisissä lehdissä näkynyt uutisia
isännistä, jotka tätä järjestelmää ovat seuranneet,
ja aina hyvällä menestyksellä. — Löytyy meillä
omassakin maassa liikkeen harjoittajia, vaikk’ei
tietääksemme kirjapainon-isäntiä, jotka
vanhim-pain apulaistensa kesken jakavat jonkun
prosentin vuotuisesta voitostaan.
Aate siis ei ollenkaan ole uusi.
Gutenberg, Suomen kirjaltajakunnan
äänenkannattaja, on meidän asiaimme edustaja ja
yhdysside, joka johtaa pyrintöjämme samaan
suuntaan. Joka taholta kuuluu ääniä
suomalaisen kirjaltajaliiton perustamisen
tarpeellisuudesta, sillä yhä enemmän tullaan vakuutetuksi
sen merkityksestä ammattikunnallemme. Tämän
liiton perustamiseksi täytyy kaikki voimat
käyttää. Gutenberg on hartaudella ottava osaa tähän
työhön. Toimitus tuntee hyvin
kykenemättömyytensä hyödyttää Suomen kirjaltajakuntaa
ilman uskollisten kumppanien apua ja tukea.
Vakuutuksemme mukaan tulemme kumminkin
aina puhumaan. Jos tulemme virheitä tekemään
tapahtuu se ymmärtämättömyydestä, mutta
hyvässä tarkoituksessa; — sillä onhan ihminen
virheellinen. Tarvitsemme varman tiedon
asemastamme. Kehoitamme siis auttamaan meitä
luotettavilla tiedoilla, että työmme menestyisi
ammattikuntamme yhteiseksi hyväksi.
I Helsingfors.
Här blir man konfys! Det bråkas och
stri-des om allt. Vill den ene ett, så vill den
andre bestämdt någonting annat. Besynnerligt
är det att nästan aldrig två vilja detsamma.
Man vet knappt hvad man vill, men att inan
skulle vilja detsamma som någon annan, nej
pass för det, nog är man på sin vakt därför.
Så har man hållit på år ut och år in med
att traktera hvarandra med gräl. Hvad är
orsaken därtill och hvarför gör man det? Vi
skola söka stridshärden inom vårt eget läger,
tv det är där striden rasar.
Typografkåren är söndrad, kan man säga,
i tre särskilda störie afdelningar: sättare,
sättarinnor och maskinmästare. Emellan sättare
och maskinmästare är sämjan merendels dålig.
Obegripligt är det att två parter, hvilka stå i
så nära daglig beröring med hvarandra, inte
skall kunna förlikas. Från Typografer nes för-
ening hafva de fleste maskinmästare separerat
sig och bildat en skild klubb. Det ser ut som
om man ej inom en förening skulle hafva
rum för de gemensamma intressen, som förena
dessa arbetskolleger, och dock vore ömsesidig
vänskap nyttig för alla. Men striden fortfar.
Man hvarken fördrager, förstår eller bjuder till
att förstå hvarandra, utan söker hellre
mot-värka hvarandras sträfvanden.
Sättarinnorna åter gå fredligt sin bana fram.
De njuta at’ det goda lifvet har att bjuda på
samt blanda sig ej in i stridshvimlet, utan
böja sig fogligt efter det lyckliga öde, som
tyckes beskäras dem. Med kåren känna de
intet behof af gemensamhet, ty de säga att de
dock utan alla ansträngningar hunnit ett steg
framför sina systrar i andra yrken, alldenstund
de redan äro likställde med männen.
Utom dessa till typografkåren hörande skilda
afdelningar, finnas ännu inom hvarje afdelning
två eller flere stridiga partier. Det är som
om alla hölle i samma rep, hvars ena ända
vore fästad vid en sten, som alla inse att
borde flyttas ur vägen. Men i stället för att
draga åt samma håll knycker ooh sliter den
ene åt ett, den andre åt ett annat håll, och
stenen förblir orubbad i vägen. Lätt vore
hindret rödjat ur vägen, om alla samtidigt
droge ät samma håll.
Kamraten, sen I hvad vi åsyfta? Enighet
ger styrka!
Uutisia. - llotiser,
Kirjaltajia, 1894 vuoden kuluessa
manalan majoille muuttaneita: ulosoppineet:
latojat K. J. Österholm, 30 v., V. O. Lindfors,
27 v„ G. Stjernlund, 45 v., A. Liljander, 29
v., A. V. Lindroos, 51 v., H. Harald. A.
Wik-stedt, 27 v., A. Pohjalainen, 23 v„ E. S.
Sjöblom, 30 v„ G. A. Eklund, 24 v., J. K.
Kajander. 24 v., K. F. Leander, 22 v., A. A.
Lindfors, 19 v.; konemestari A. W. Blomqvist, 46
v.; kirjaltaja-oppilaat J. A. Anglén, 20 v., K.
A. Tallberg, 20 v., J. Hemming, 17 v.;
yli-painaja Turun kivipaino-osakeyhtiössä F. V.
O. Scholz, 48 v., kivipainotyöm. A. J. Glans,
41 v.; tapettipainaja J. A. Nordberg, 50 v.
Till Finska typografernes Reshjälpskassa
har till den 12 dennes följande antal
medlemmar anmält sig: ’från Helsingfors 82, Borgå 20,
Fredrikshamn 11, Wasa 25, Joensuu 5 och från
Wiborg 35. — Kassans bestvrelse har bedt oss
påminna om anteckningslistornas återsändande.
Suomen kirjaltajain Matka apurahastoon
ön t. k. 12 p:ään seuraava luku jäseniä
ilmoit-taunut: Helsingistä 82, Porvoosta 20,
Haminasta 11, Waasasta 25, Joensuusta 5 ja
Wiipu-rista 35. -—- Rahaston toimikunta on meitä
pyytänyt muistuttamaan nimilistojen
takaisin-lähettämisestä.
Opista pääsivät viime jouluk. 31 p:nä:
latojan-oppilaat Hufvudstadsbladetin uudesta
kirjapainosta J. Eklund ja A. Sandberg,
Sentraali-kirjapainosta J. Nykänen ja K. F. Henriksson,
Suom. Kirj. Seuran kirjapainosta H. V.
Kankkunen, Simeliuksen perill. kirjapainosta K.
Sim-stedt, sekä painajan-oppilaat Frenckell ja Pojan
kirjapainosta W. Renlund ja H. Sundström.
Useimmat uusista ulosoppineista viettivät tätä
muistipäiväänsä pienillä keinuilla
kumppaneilleen, Frenckellin painolaiset kirjapainossa,
Huf-vudstadsbladilaiset Ivirjanp. yhdist. huoneistossa
ja Sentraalilaiset yksityisessä kodissa.
Utlärde blefvo den 31 sistlidne december:
sättare-eleverne J. Eklund och A. Sandberg
från Huvudstadsbladets tr., J. Nykänen och K.
F. Henriksson från Centraltr., H. V.
Kankkunen från F. Litt. Sällsk. tr., K. Simstedt från
Simelii arfv. boktr., samt tryckare-eleverne W.
Renlund och H. Sundström från Frenckell &
Sons boktryckeri.
De flesta ny-utlärde höllo på denna sin
minnesdag en liten festlighet för kamraterna.
Centraltryckeriets i ett privathem, Hufvudstadsbladets
i Föreningslokalen och Frenckells i tryckeriet.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:38:36 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1895/0002.html
