Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
56
GUTENBERG
N: o 16
G tit en b er g i n To i m i tu k s el le.
Hra Emil Wahlstein
pyytää Päivälehden 142 n:ossa, että kirjoittaisin
Guten-bergiin. niin pyydän arvoisassa lehdessänne sijaa
seuraavalle :
Ei hra Emil "Wahlstein tarvitse luulla että olemme
hukkumassa, vaikka sanotte Päivälehden 142 n:ossa
olleen kirjaituksenne otsakkeessa meidän tarttuneen
»oljenkorteen». Nyt on kysymys totuudesta, eikä
mistään »oljenkorsista’» enemmän kun muistakaan
kääntelemisistänne ja valheistanne, joilla koetatte itseänne
puolustaa. Sentähdeu täytyy meidän lausua muutama
sana kumpikin puolestamme erittäin.
Pysyn vieläkin siinä väitöksessä, että Helsingissä
löytyy »noin 500 kirjanpainajaa», jotka hra Wahlstein
sanoo kutistuneen hänen laskujensa mukaan vaan 220!
Tahi jos ei niin olisi, niin ainakin olen varma, että
niitä on ennemmin 500 kun tuo surkea luku 220. Minä
tiedän, että latojia yksinään on jo noin 220,
lukuunottamatta latojattaria, painajia ja pai n ajattaria sekä
kivi- että kirjapainoissa, jotka ainakin yhtä hyvällä
syyllä ovat oikeutetut kuulumaan k.-yhdist. kun nekin
naishenkilöt, jotka kirjanpainajain yhdistyksen
ompeluseuran ja »kirjanpainajain naisköörin» nimellä
työskentelevät, vaikka eivät (ainakin suurin osa) ole edes
kirjanpainajiin kuuluviakaan.
Yhdistykseen kuulumattomuuden sysää hra AV.
kokonaan »välinpitämättömyyden» niskoille, sillä muka
päästäkseen asiasta, joka koskee hänen käytöstään
yhdistyksessä ja sen ulkopuolella, varsinkin suomalaisia
kohtaan. Se on kyllä totta, että olen useampia kertoja
eronnut yhd:stä juuri sentähdeu kun minua
suomalaisena ja muutoin olette niin monesti loukanneet,
toi-vosssani saada teitä luopumaan tuosta ikävästä
tavastanne. Näihin asti ei siitä ole julkisuudessa (paitsi
aivan viime aikoina) mitään näkynyt, niin lienee
kaiketi minullakin oikeus lausua asiassa jotain, koskapa
se koskee minuakin. Sitä paitsi sanon teille suoraan,
etten tahdo olla kanssanne missään tekemisessä sillä
en voi kärsiä sellaista käytöstapaa, jota olette
osoittaneet.
Kerrassaan valetta on että olisin antautunut niin
alhaiseen tehtävään kun yhdist. vlenkatseelliseen
halveksimiseen, jota hra AV. hädissään koettaa kirjessään
selvittää, »erittäin hra P:n» osaksi. Se on kyllä totta
että hra "W:n pyytäessä minua yhdistykseen liittymään
sanoin hänelle : »etten voi tulla sellaiseen yhdistykseen,
jossa ihmisiä haukutaan». Nuo sanat sanoin syystä,
kun kysymyksessä oleva henkilö oli juuri itse
pyytämässä, enkä viitsinyt vasten naamaa hänelle
ilmi-tuoda syytäni, jonka kuultuaan hän selitti laittavansa
niin »että tulen siihen pakoitetuksi». Tähän tahdon
lisätä, että kun alatte käyttäytyä enemmän
säädyllisesti niin sitte vasta voitte puhua pakosta.
Sitte mainitaan: »Jos kaikki kirjaltajat toimisivat
samaan suuntaan» (nimittäin puolustaisivat suomalaisia
oikeuksiansa ja itseään oikeuksiensa sortajilta, kuten
me) »olisi meidän asiamme mennyttä kalua». Kaiketi
hra W. luulee pakkotyön, jolla hän koettaa yhd.
jäseniä haalia, paljonkin hänelle etuja tuottavan, mutta
minä sanon, etten ainakaan minä luule sen joukon
voivan kovinkaan suuria aikaan saavan, johon pakolla
jäseniä kootaan.
Koskapa hra W. jatkaa tähän myöskin
kumppanuus-oloja, niin voin tässä sivumennen mainita, että se
oli hra \V. itse joka pani toimeen tuon listan, johon
nimiä kerättiin ja joka on Gutenbergiu 11 n:ossa,
päästäksen kiirastulesta, johon pelkäsi joutuvansa. Mutta
nyt sattuikin pahaksi onneksi niin, että se henkilö,
joka nimiä listaan keräsi, selitti että »hän näyttää sitä
(nimittäin listaa) ainoastaan niille, joille Wahlstein on
käskenyt». Tässä siis lienee tarpeeksi hänen kavalasta
kumppanuudestaan, ja kuitenkin edessäpäin tahtoo hän
olla viaton kuin kyyhkynen.
Selittäessään ettei hänellä yhdist. sihteerinä ole
mitään tekemistä meidän kanssamme ja aikoo juosta,
tapansa mukaan, karkuun koko jutusta, eikä tahdo
huomata että olemme hänen tähtensä yhd:stä
luopuneet. Taikka onhan se vähän sopimatonta minulta,
näin alhaiselta henkilöltä, ja varsinkin kun kuulun
siihen »moukka»-puolueeseen, ruveta niin korkeaa
henkilöä, kun kirjanp:yhd sihteeriä, hra W:nia,
vastustamaan, mutta koska olen pakoitettu selvittämään
syyt, niin kaiketi minulla lienee oikeus siihen, vai
eiköhän ?
Mitä taas Korkeasaarella ja Kappelissa tapahtuneihin
seikkoihin tulee, joita hra AV. väittää »ilkeydeksi» ja
»valheeksi» ja tahtoo puhdistaa kalan tavoin itsensä
(viittaen Päivälehden 137 ja 140 moihin), on
kerrassaan turha ponnistus, sillä on satoja, kenties tuhansia,
jotka olivat sitä näkemässä.
Lopuksi tahtoo hra AV. isällisesti huomauttaa, mihin
häpeään muka saatamme itsemme puolustaessamme
asemaamme yhteiskunnassa, vaan minä pidän
päinvastoin kunnianasiana puolustaa kieltäni,
kansalaisuuttani ja omaa itseäni, jota te olette tahtoneet
sortaa.
Tähän lopetan sanakiistan kanssanne ainiaaksi ja
samalla lausun, että pysyn aina vaan päätöksessäni:
»etten voi kuulua k.-yhd. kun en voi hyväksyä teidän
mielipiteitänne ja varsinkin käytöstapaanne, sillä mi-
nulla on »Suomen järjestettyjä työmiesrivejä»
muuallakin toimiakseni, kuin siellä missä te olette.
Helsingissä J4 p. heinäk. 1895.
E. F. P.
Erään yhd. jäsenen nimessä on muuan W:n hyvä
ystävä ottanut Päivälehden 142 mossa puolustaakseen
ja pieksääkseen oikein »Porvoon mitalla» vääristä
syytöksistä, joita me muka olemme ilmituoneet. Hänelle
en minä kuitenkaan tärvää paperiani ja aikaani
turhanpäiväisesti, sillä hän on jo itse tarpeeksi
»läpinäkyvä».
Jos hänen kirjoituksessaan olisi vähänkään
tervettä järkeä, sillä hänen »viisautensa» näyttää
kohonneen yli ymmärryksen »horisontin», niin vastaisin
hänelle edes mieliksi, vaan hänen kanssaan se on sama
kun juoksisi kilpaa vasikan kanssa. Jos minä sanon
että puolustan oikeuksiani, niin hän sanoo minun
nauttivan »toisten hankkimista hyvistä eduista» ja
»laskevan mäkeä toisten kustannuksella».!
Minun tietääkseni on vaan ollut kysymys syistä
ja selvityksistä miksi en kuulu k.-yhd., eikä mistään
toisten kustannuksella hyvien etujen nauttimisesta
ja mäenlaskusta, kuten hra »eräs», kaiketi
kokemuksestaan, näyttää tietävän. Siitä syystä en anna hänen
kyhäykselleen mitään arvoa, jonkatähden myös
ystävällisesti pyydän, ettei hän pistä nenäänsä joka
paikkaan missä ei häntä tarvita, kun ei kuitenkaan mitään
ymmärrä, sillä hänellä kenties on kylliksi tekemistä
omissa »affääreissään». Tarpeetonta siis jatkaa.
Helsingissä 14 p. heinäk. 1895.
E. F. P.
Gli ei Tillfälliga utqiftsfonden!
0 u
Till Red. för G ti t en ber g.
I n:o 142 af Päivälehti ingår en svars- och böneskrift
af hr E. Wahlstein, i hvilken han bland annat redogör,
det han på intet sätt förolämpat någon af
föreningsmedlemmarna; hr AV. påminner sig nämligen icke
hafva gjort annat än möjligen nu och då tillsagt
personer att aflägsna sig, som icke äro berättigade att
bevista föreningslokalen. Med denna ursäkt försöker
hr W. sålunda klarera sig, men om dylika försök i
andra afseenden varit hr AV. gynnade, skall det likväl
denna gång ej lyckas.
Att neka oberättigade personer inträda i
föreningslokalen är en sak. som hvaije föreningsmedlem äger
rätt att göra, och kan således icke af någon
bortresoneras. Men ingen, icke ens hr AV., äger rätt att gå
från bord till bord och tilldela föreningsmedlemmarne
otaliga af sina kända, vackra epiteter, hvilka jag
hvarken kan eller vill uppräkna här. Jag hoppas dock, att
hvar och en, som erlagt sin föreningsafgift, äfven
äger rätt att ostörd få besöka föreningslokalen,
oberoende om man är hemmahörande i landsorten eller
hufvudstaden. Dock synes föreningen på ofvannämda
grund, på senare tid, blifvit för flere ett ställe, som
med likgiltighet besökes, fastän de punktligen erlägga
sina månadsafgifter. Hvem tror hr AV. vill höra sig
blifva kallad till s—ns bondgaffel, m. m., m m.
dylikt? — Detta och andra liknande uttryck äro redan
för en lugn åhörare svåra att lyssna på. Hurudant
intryck skall då dylika ord göra på dem, som bli
på slikt sätta bemötta? Jag tror, och mången med
mig, att då man efter slutat arbete någon gång
anländer till föreningslokalen och där i broderlig
sämja med vänskapen som hedersgäst slagit sig ned,
man äfven borde fä samtala utan dylika påhälsningar,
sak samma om talet sedan gäller hvad som hälst,
eller om samtalet är svenskt eller finskt. Hr AV.
motsäger äfven riktigheten af det antal personer, som
enligt Typ. för:s stadgar äga rätt att tillhöra
föreningen, och hvilket antal jag och hr P. i n:o 140 af
P:lehti uppgaf till ungefär 500; låt så vara, att denna
uppgift är något för dryg, men månne talet 220 skall
hålla sträck, om vi taga i betraktande de i staden
konditionerande stentryckeriarbetarena, sätrarinnorna
och de elever, som enligt nämda stadgar äga lätt att
inträda i föreningen.
Hvad åter Tillfälliga utgiftsfonden beträffar, så
får-jag upplysningsvis meddela, det jag till densamma
erlagt mera än hr AV., eller åtminstone lika mycket,
och ämnar jag äfven fortfarande göra det, men
icke är det hr AV:s namnsamlingar och hotelser som gjort
eller förmå göra det ringaste därtill. Längre fram i Eder
skrifvelse låter Ni det synas, som om Ni icke vore
upphofvet till denna polemik, men nu hände det sig
likväl, att den person, som af Er blifvit utskickad
för att erhålla namnunderskrifterna till den i rno 11
af »Gutenberg» ingångna skrifvelsen, uttryckligen
sade: »det är AV:s hemlighet; jag har af honom blifvit
nekad att visa den för dig» (undertecknad). Där står
ju sanningen i klar dag, och några ytterligare
förklaringar från min sida behöfvas ej, lika litet som
några motsägelser hjälpa hr W., som, sin vana trogen,
vill draga sig ur spelet. Denna handling synes mig täm-
ligen falsk. Skulle jag t. ex. i liknande afseende
behöfva andras handräckning, skulle jag begära den
öppet, ja. så öppet att t. o. m. Ni skulle blifva
underrättad därom. Underligt i sanning synes mig alt
detta bråk, alldenstund hr AV. liera gånger själf velat
skilja sig från föreningen och alla dess förehafvanden.
Men nu förefaller det mig som om ej hr W. skulle
minnas den ena dagen hvad han gjort och talat under
den föregående. Hr AV. säger vidare med bestämdhet,
att skrifvelsen icke gälde en föreningssak, utan att han
hufvudsakligen åsyftat samarbetet å tryckeriet. Hvad
detsamma vidkommer, så har ingenting stått öfrigt
att önska, men br W:s samarbete är enligt min och
samtliga sättares å tryckeriet tanke mer än uselt!
Vi skola här nedan taga detsamma i betraktande,
fastän jag ogärna skulle vilja upptaga „G:s" spalter
med en sådan meritförteckning. Det är en allom känd
sak, att hvaije människa bar fel och brister, och för
min del vet jag ej om man fostrar någon med att,
lik en rännkäring, springa omkring och tadla andra.
Felar jag mot mig själf eller någon annan, försöker
jag åter upprätta det, då jag blir i tillfälle därtill, och
syndeu straffar nog sig själf. Nu fordrar hr AV.
enträget en publicering af sitt samarbete å tryckeriet,
och är jag således nästan tvungen att litet orda därom,
men i mitt tysta hjärta tänker jag dä: Ske din vilja.
Sällan har det förgått någon dag om ej hr AAr. stått
i kif och strid med någon af personalen å tryckeriet,
ja, det har gifvits tillfällen då hr AV. handgripligen
gått på person. 1 sanning ett skönt scrwarbete!
Vidare har hr AV. tvungit personer att ljuga mot
sina egna kamrater, i mycket dåliga afsikter, för
ledaren å tryckeriet, samt hotat med att »lära de
d—larna, såframt någon af de oskyldiga våga öppna
sin mun till själfförsvar.» Detta senare är tankar,
som jag ej trott att någon typograf skulle hysa
emot sina dagliga arbetskamrater. Ja, det är
värk-ligen uselt. Är det då någon under, om likgiltighet
och håglöshet alstras? Jag tillstår att jag ogärna
hör till en förening, där en person med ofvannämda
värksamhetsregister regerar på ofvanbeskrifna sätt. —
Det låter väl för mången läsare öfverdrifvet, men
likväl är det det icke. Ett sådant samarbete skulle man
ej vänta af en man pä — 40 år!
Helsingfors i juli 1895.
W. H.
P. S.
En »föreningsmedlem» uttrycker sig äfven i
förundrande tou i n:o 141 af Pdehti öfver en af mig
undertecknad skrifvelse i n:o 140 af samma blad, men jag
vill ej det ringaste ställa mig i ordväxling med
»föreningsmedlem», alldenstund jag vet, att sådant icke låter sig
göra af någon annan, än möjligen af en med
medicinsk vetenskap begåfvad person, som äger förmåga
att taga reda på »den felande skrufven». Jag vill
endast råda »föreningsmedlem» att med det snaraste
företaga sin påtänkta upptäktsresa till Asikkala, för att
där uppsöka den päumugesumma, hvilken för
tusentals år sedan skall hafva blifvit gömd under en
därstädes befintlig sten, som, enligt hans egen uppgift,
skall vara i ungefärlig storlek med musikestraden i
Kapellesplanaden. Skulle stenen kännas för tung, så
kan »föreningsmedlem» taga sin stallbroder E. AV. till
hjälp, samt sedan med förenade krafter vältra stenen
från pängarne. Fundera pä den saken så länge, så
har Ni något att sysselsätta er hjärna med.
Densamme.
Slöm 3twaU&$ot\àet\\
Satunnaisten menojen rahasto.
Säästölaatikkojen kautta on Heinäkuussa saatu
seuraava määrä varoja alla olevista kirjapainoista:
Päivälehden kiijapainosta.......11: 50
Uuden Suomettaren latojilta......8: 60
Simeliuksen kiijapainosta........6: 75
Pettersson & K:in kirjapainosta .... 3: 70
Weilin & Göösin kirjapainosta......2: 75
Suom. Kirj. Seuran kirjapainosta.....2: 74
Sentraali-kirjapainosta.........2: 25
Hufvudstadsbladetin latojilta......1: 10
Hufvudstadsbladetin sivihlatojilta.....—: 52
Frenckellin ja Pojan kiijapainosta . . . . —: 10
Senaatin kirjapainosta.........—: 00
Nya Pressenin kiijapainosta ......—: 00
Summa 40: 01
O. E.
Kiijelaatikko. — Breflåda.
G. H. Cajander ja Muutama niistä
»kahdestatoista» Kuopiossa. Ei mahdu tällä kertaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
